Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
 
 8 vuodenaikaa

Lappilaiset ja saamelaiset eivät tyydy neljään vuodenaikaan, vaan vuosi jäsennetään kahdeksaan jaksoon: syystalveen, talveen, kevättalveen, kevääseen, kevätkesään, kesään, syyskesään ja syksyyn. Neljää päävuodenaikaa täydentää neljä välivuodenaikaa. Elokuun lämpimät kuutamoiset yöt kuuluvat kesään, mutta jokin elokuussa kielii syksyn kuulaudesta ja viiltävästä alakuloisesta valosta. Ei tarvita kuin muutama kylmä, hallainen yö ja syyskesä vaihtuu syksyksi. Kun lehti varisee maahan ja järven rantaa peittää yöusva ja pakkasriite, on jo täyssyksy, ei vielä syystalvi. Kahdeksalle vuodenajalle onkin annettu ajanjaksoa kuvaavat nimet: pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyönaurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos.

Vuosi alkaa pakkastalvesta. Vuodenvaihteen juhlat ovat päättyneet, on pimeää, kylmää ja hiljaista, kunnes maalis-huhtikuussa, heti laskiaisen jälkeen, koittaa hankikantokevät. Valon määrä lisääntyy merkittävästi, joskin öisin on vielä pimeätä ja kylmää. Mutta valon myötä luontokin alkaa heräillä, ja jäidenlähtökevään aikana maassa on vielä lunta, mutta myös pälviä, joille ensimmäiset kasvit ilmestyvät ja joille porot vasovat.  Ensimmäiset koskikorennot ryömivät rantojen hangilla.

Kun aurinko ei enää laske, alkaa vaaleanvihreä kesä eli keskiyönauringon aika. Koko luontopiiri elää taukoamattomassa 24 tunnin hurmoksessa.  Mutta jo horsman kukkiessa alkaa sadonkorjuun aika ja päivät lyhenevät. Tätä seuraa ruskan väriloisto, joka antaa muistutuksen siitä, että koko luonto on taas peittymässä jään ja lumen alle. Sitten sataakin ensilumi, joka tosin jo ensimmäisten lauhojen aikana sulaa. Tätä mustan lumen aikaa seuraavat pakkaset jäätävät maan.

Vuoden kierron päättää viimeinen vuodenaika, joulukaamos, joka merkitsee pitkää, jatkuvaa pimeää kautta. Kaamos loppuu vuoden huippuhetkeen, jouluun, jolloin vietetään uuden syntymän, valon ja vanhan taakse jättämisen juhla.

Vuosi jaetaan kahdeksaan vuodenaikaan hyvästä syystä. Ilmoista ja sään enteistä katsotaan, mitä milloinkin tehdään. Pohjoinen elämäntyyli synnyttää pohjoisen mielenlaadun, mentaliteetin, joka jäljittelee luonnon omaa elämää. Luonto on koko ajan muutostilassa jo toteutuneessa vuodenajassa, mutta jo matkalla seuraavaan.

Yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot muuttuvat, mutta luonnon muovaama mentaliteetti säilyy lähes muuttumattomana yli sukupolvien. Myös kahdeksan vuodenaikaa ovat säilyneet. Edelleenkin ne ohjailevat toimiamme, tunteitamme ja ajatuksiamme monin tavoin - kaiken aikaa.