Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

Ministeriön selvityshenkilöille tarpeellinen työrauha

Yhteisyrityksen perustaminen eteni tänään Meri-Lapin kuntien valtuustokäsittelyissä. Päätös tässä tilanteessa on valitettava ja varmasti vaikeuttaa entisestään ministeriön asettamien selvityshenkilöiden valtavan haasteellista tehtävää loppuvuodelle. Samalla on kuitenkin muistettava, että mitään ovea ei ole vielä lopullisesti suljettu; sopimuksia ei ole allekirjoitettu ja valtuustojen päätöksetkin odottavat vielä melkoisen tovin lainvoimaa.

Keskustelua seuratessani olen miettinyt paljon, miksi tällaiseen tilanteeseen on maakunnassa ajauduttu. Syyllisiä on turha etsiä, jokainen tässä prosessissa mukana ollut löytää yhden sellaisen katsoessaan peiliin. Historia yhdistettynä luottamuspulaan, pelkoon, neuvottelutaidottomuuteen ja kyvyttömyyteen katsoa oman aseman tai organisaation edun yli - kaikesta tästä ja paljon muusta on tämä umpisolmu solmittu.

Minusta kuitenkin tuntuu, että suurin taustalla oleva tekijä solmun tiukkuuteen on yksinkertaisesti se, että olemme ehkäpä ensimmäistä kertaa nyt niin täydellisesti uuden ja ennen kokemattoman tilanteen edessä. Maakunta- ja sote-uudistus paitsi muuttaa kaikki nykyiset hallinto-, toiminta- ja valtarakenteet niin myös avaa eteemme näkymän, jossa emme aidosti tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Maakuntaa ja sen päätöksentekijöitä ei ole vielä olemassa, sen talous on vasta simulointivaiheessa ja kaiken tämän päälle koko maailmaa tulevat jo lähivuosina ravistelemaan digitalisaation ja robotisaation myrskyävät megatrendit. Kaikki tulee muuttumaan. 


Kukaan ei voi vielä luvata kenellekään yhtään mitään

Kukapa ei siis kipuilisi tai pelkäisi; miten käy minulle, minun palveluilleni tai työpaikalleni. Koko solmun yksinkertaisin syy mielestäni juuri tässä: Kukaan ei juuri nyt voi luvata kenellekään yhtään mitään. Ei sairaanhoitopiirien johto, ei yksikään yritys, eivät kuntapäättäjät - ei edes ministeri. Ei Meri-Lapille, mutta ei myöskään Rovaniemen kaupungille tai Savukosken kunnalle. Meillä on vain aavistus lähivuosista, mutta 10 vuoden päästä vain se on varmaa, että palvelut kaikkialla ovat eri tavoin järjestettyjä kuin nyt.

Tässä suuren tuntemattomuuden edessä on hyvin ymmärrettävää, että halu tarttua pieneenkin eteen kelluvaan pelastusrenkaaseen on valtava. Siinä piilee mielestäni myös se suurin vaara. Kun kukaan ei voi luvata mitään, ainoa pelastusrengas on vain sellainen, johon kaikki mahtuvat ja joka pitää kaikki pinnalla, jonka avulla kaikki ovat mukana tekemässä yhteistä tulevaisuutta, rakentamassa yhteisiä työpaikkoja ja palveluita kaikille. Erillään kelluen kaikki ovat vain toisiaan vasten kolisevia tuntemattomien virtojen viemiä ajopuita.  

 


Lappi pärjää vain yhtenäisenä

Suurin pelkoni tässä Meri-Lapin yhteisyrityksen pelastusrengashaaveessa ei liitykään sote-palveluihin, vaan siihen, että yhden seudun eristäytymisen seurauksena maakunta alkaa rakentumaan vinoon. Sote ei ole irrallinen osio maakunnan tehtävissä, vaan olennainen osa koko maakunnan kehittämistä ja aluekehityskuvaa. Jos irroittautuu yksipuolisesti yhteisestä pelistä yhdessä kohdin, millä sen jälkeen voi perustella omia tarpeita muissa tehtävissä niin, että kaikki sen hyväksyvät?

Lappi pärjää vain yhtenäisenä, kokonaisena. Rovaniemi ja muu Lappi tarvitsevat itse menestyäkseen Meri-Lapin vahvan teollisuussektorin. Samalla tavalla vaikkapa Kemin sataman väylän syvennys tai Kaidin biotuotetehdas edellyttävät toteutuakseen koko maakunnan tukea. Aluekehityksen näkökulmasta koko Lapin keskeinen intressi on kehittää Meri-Lappiin sen ja samalla koko maakunnan elinvoimaa riittävällä tavalla tukevat sote-palvelut.

Tuntemattoman edessä on vain niin helppo pelätä kaikkea, myös sitä lähintä. Toivottavasti selvityshenkilöt onnistuvat rakentamaan kokonaiskuvaa tilanteesta niin, että kaikki näkevät mihin tuo pelko voi johtaa. Toivon nyt kaikilta malttia ja varauksetonta tukea selvityshenkilöiden työlle.

Mainiota Tove Janssonia siteeraten: ”Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää.”

 

 

 

Haussa hyvä muutosjohtaja!

 Hallituskriisin laukaisema poliittinen richtermittari on hiljalleen laskenut normaalilukemiin ja hallitus jatkaa työtään vanhalla kokoonpanolla ja ohjelmalla. Jälkijäristyksiä voi kuitenkin olla luvassa nopeastikin: Maakunta- ja sote-uudistus on valiokuntakäsittelyssä törmäämässä erityisesti valinnanvapauden osalta perustuslaillisiin ongelmiin. Uudistuksen eteneminen ja aikataulu on nyt mitä suurimmassa määrin poliittisen sopimisen ja kompromissikyvyn varassa.

Täytyy toivoa, että kompromissikykyä löytyy. Maakunnissa on jo reilun vuoden tehty hartiavoimin töitä uudistuksen valmistelussa ja kun otetaan huomioon myös edellisen hallituskauden aikana tehty työ, uudistuksen kaataminen nostaisi poliittisen itsepäisyyden hinnan kohtuuttoman korkeaksi.

Työnjaon määrittää lopulta maakuntavaltuusto

Ei ole kyllä kehumista tällä rintamalla meillä täällä kotimaakunnassakaan. Lapissa itsepäisyyden hinnan näkee sitten tulevaisuudessa, kun erikoissairaanhoidon työnjakoon liittyvään kiistaan ei lopulta saatukaan poliittista sopua.

Ehkäpä demokratia tässä on se oikea tie; työnjaon määrittää siis lopulta kuitenkin uusi valittava maakuntavaltuusto rahapussin mukaisesti ja kokonaisuutta arvioiden. Tässä yhteydessä täytyy aidosti toivoa, että valtio kantaa myös vastuunsa jatkoprosessissa. Mikäli tulevalla lainsäädännöllä ja poikkeamisluvilla mahdollistetaan päällekkäistä toimintaa, tulee tämä huomioida myös maakunnan rahoituksessa.

Maakuntauudistuksen valmistelu jatkuu Lapissa keskeytymättä

Muilta osin uudistuksen valmistelu Lapissa on edennyt aikataulun mukaisesti ja valmius edetä on hyvä, vaikka lakien voimaantulo viivästyisikin. Uudistuksen voimaanpanolain mukainen valmistelumalli otetaan käyttöön 1.7. alkaen, käytännössä työ alkaa elokuussa osana Lapin liiton organisaatiota ja siirtyy sitten lakien voimaantultua perustettavan uuden maakunnan työksi.

Rekrytoinnit valmisteluun on aloitettu, nyt aluksi haetaan muutosjohtajaa ja noin 10 muuta osaajaa uuden maakunnan rakentajiksi. Erityisesti muutosjohtajan tehtävä on jatkovalmistelussa keskeinen ja siihen haetaankin todella sitoutunutta, osaavaa ja motivoitunutta tekijää. Tehtävä on aidosti avoinna, eikä valintaan liity politiikkaa.

Juna ei saa pysähtyä

Tässä hengessä ja lukuisten kysymysten vuoksi on ehkä myös hyvä todeta näin julkisesti, että minä en tule hakemaan ko. tehtävää. Näen, että pystyn antamaan uudistukseen oman panokseni sekä tukemaan muutosjohtajaa ja valmistelijoita väliaikaisen toimielimen työn sekä poliittisen seurantaryhmän kautta.

Koen tärkeimmäksi vastuukseni nyt viedä Lapin tulevaisuuden kannalta keskeisiä hankkeita eteenpäin – maakunnan kehitysnäkymät ja tekeminen ovat sitä luokkaa, että uutta maakuntaa valmistellessa ei muu tekeminen saa pysähtyä paikalleen.

Pohjois-Lapin maakuntakaava ja Jäämeren yhteystarpeet, Pohjoinen foorumi ja arktinen yhteistyö, EU-työ ja uuteen ohjelmakauteen valmistautuminen, Lappi-sopimuksen uusiminen, aluekehitys ja edunvalvonta ovat esimerkkejä töistä, joissa kapula tulee siirtää uudelle maakunnalle täydessä vauhdissa.

Kesä tuo vauhtiin onneksi kuitenkin pienen hengähdystauon. Optimistina uskallan ennustaa, että kelitkin muuttuvat vielä vuodenajan mukaisiksi. Oikein aurinkoista, iloista ja rentouttavaa juhannusta ja kesää kaikille!

Oulun satamalle 12,5 miljoonaa ilman järjestelmätason liikennetarkastelua?

Hallitus sai myöhään eilen illalla puoliväliriihensä puitua. Mitään suuria yllätyksiä ulos ei tullut, toki niitä ei tässä vaiheessa paljon odotettukaan. Valtiontalouden tiukat kehykset ja poliittinen tilanne rajoittavat aika lailla uusia avauksia. Pohjoisen osalta ehkä näkyvin linjaus oli matkailu 4.0 –hanke, jonka konkreettinen sisältö ainakin tässä vaiheessa jäi ohueksi. Toivottavasti siinä huomioidaan saavutettavuus ja Lapin matkailun asema koko Suomen keihäänkärkenä, eikä ripotella rahoja sinne tänne –logiikalla.

 

Mitkä ovat Oulun satamahankkeen todelliset perusteet?

Suurin yllätys pohjoisen näkökulmasta paljastui Liikenne- ja viestintäministeriön osalta, jossa hallitus päätti käynnistää Oulun sataman väylän syventämisen Vuosaaren ohella. Valtion osuus Oulun ja Vuosaaren hankkeiden toteuttamiseksi on yhteensä 22,5 miljoonaa euroa ja rahoitus myönnetään lisäbudjetin kautta. Oulun osuus tästä on 12,5 miljoonaa euroa.

Oulun sataman väylän syventämistä on valmisteltu kuluvan talven aikana täydessä mediahiljaisuudessa ja hanke on nyt YVA-vaiheessa. Lapissa koko hanketta, valtion innokkuutta sen taustalla ja erityisesti hankkeen perusteluja on ihmetelty suuresti. Syventämistä on nimittäin perusteltu pääasiassa pohjoisen nykyisten ja tulevien investointien kuljetustarpeilla – siis pääosin Lapin uusilla mahdollisilla investoinneilla. Jos hanke näillä perustein halutaan toteuttaa, kuljetukset valuvat lähimmän sataman eli Kemin ohi Ouluun.

Olemme pyrkineet aktiivisesti kysymään, mitkä ovat hankkeen todelliset perustelut. Missä ovat laajemmat järjestelmätason tarkastelut, jossa otetaan huomioon kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot nykyisessä liikennejärjestelmässä? Missä on vertailu niiden välillä kannattavuuden, liikennejärjestelmän toimivuuden ja ympäristövaikutusten osalta? Ei missään, niitä ei ole tehty – ja silti hallitus päättää 12,5 miljoonan hankkeesta. Näin sitä liikennepolitiikkaa tänä päivänä tehdään, eikä rahastakaan näytä olevan pulaa!

 

Vilkkaat Kemin ja Tornion satamat lähimpänä suuria investointikohteita

Jos kokonaistarkastelu tehtäisiin, tulos ja todellinen investointiprioriteetti näillä perusteluilla olisi 100 kilometriä pohjoisempana nyt esitetystä. Kemissä ja Torniossa on teollisuuden kuljetuksia operoiva satamapari, jonka tavaraliikenteen volyymi on noin viisi miljoonaa tonnia vuodessa ja jossa vierailee yhteensä noin 1000 alusta vuosittain. Meri-Lapin satamat sijaitsevat lähempänä tulevia investointikohteita ja niihin on hyvät takamaayhteydet Pohjois-Suomen alueelta sekä tie- että rautatiekuljetuksin. Lisäksi erityisesti Kemin satamassa on hyvät edellytykset tarvittaessa laajentaa satamaa uusille toimialoille.

Todellinen peruste päätökselle taitaa löytyä Lapin näkökulmasta siirtomaahenkisestä sulle mulle –politiikasta. Lapissa ei saa tyytyä tähän – nyt on ryhdyttävä julkisesti ruoppaamaan tarkemmin hankkeen taustoja.

 

Mikään taho ei saa pikavoittoja Kemijoen vaelluskalakysymyksessä

Viime viikkojen eräs eniten keskustelua herättänyt uutinen on ollut kalatalousviranomaisen eli Lapin ELY-keskuksen esitys Kemijoki Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n kalanhoitovelvoitteiden uudelleenarvioimisesta. Viranomainen esittää kalateiden rakennusta heti viiden alimman voimalaitoksen patoihin ja kymmenen vuoden kuluttua Keski-Kemijoelle. Lisäksi esityksessä on hyvin laajamittaiset istutusvelvoitteet muun muassa Ounasjoelle.

Kalatalousviranomaisen mukaan keskeisin syy velvoitteiden uudelleenarvioimiselle on lisääntynyt tieto Kemijoen poikastuotantomääristä. Uusien tutkimustulosten valossa ne on nykyisessä velvoitepäätöksessä täysin aliarvioitu, minkä vuoksi uudet kalatalousviranomaisen esitykset ovat nykyiseen nähden paljon mittavammat.

 

Esitys avasi tulvaluukut ammolleen

Esitys on heti herättänyt vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan. Jokiyhtiöt tyrmäsivät esitykset heti kohtuuttomina ja tehottomina. Lohen paluun puolestapuhujat puolestaan iloitsivat esityksestä ja tietenkin tyrmistyivät jokiyhtiöiden kielteisistä kannoista. Tunteet asian ympärillä ovat suuria ja patoutuneita, esitys avasi nyt kerralla tulvaluukut ammolleen.

Velvoitteet ja niiden arviointi ovat viranomaistoimintaa, jossa harkinnan tulee nojata mahdollisimman objektiiviseen ja ajantasaiseen tietoon niin poikastuotantomääristä kuin vaelluskalakantojen tehokkaista elvyttämis- ja palautusmentelmistä. Tietoon – ei tunteisiin tai arvomaailmaan.

Jo nyt on tiedossa, että eri osapuolten tulkinnat tiedoista ja erityisesti niiden pohjalta esitetyistä toimenpiteistä eli velvoitteista ovat kaukana toisistaan. Minulla ei ole asiantuntemusta arvioida esityksen sisältöä – mutta olen hyvin huolestunut siitä, että nyt käytävässä keskustelussa suurin painoarvo ei ole faktoilla.

 

Jos intohimot rupeavat ohjailemaan, suurin kärsijä on Kemijoen vaelluskala

Velvoiteprosessista on tulossa pitkä eikä kukaan voi tietää lopputulemaa. Kalatalousviranomaisen esitys on annettu ja se etenee nyt omaa uomaansa. Mikään taho ei tule saamaan pikavoittoja.

Kaikkien toimijoiden tulisi nyt pystyä velvoite-esityksestä huolimatta jatkamaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä ja toimintaa vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Jos siihen ei pystytä ja velvoiteprosessiin liittyvät tunteet ja intohimot rupeavat ohjailemaan myös osallisten toimintaa, suurin kärsijä on Kemijoen vaelluskala.
 

**

Tulva voidaan vielä onneksi hallita – maltilla ja rauhallisuudella. Vaikka kevätaurinko on jo ruvennut raottamaan Kemijoen jääkantta, ovat pilkki- ja ulkoilukelit Lapissa parhaimmillaan. Haluan toivottaa kaikille aurinkoista ja ilontäyteistä pääsiäistä!

 

 

 

Nykyiset sairaanhoitopiirit eivät päätä uuden maakunnan työnjaosta

Viime päivinä on uutisoitu Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirin yhteistyöneuvotteluiden katkeamisesta. Neuvotteluissa on ollut pöydällä kahden keskussairaalan välinen työnjako uudessa maakunnassa ja uutisten mukaan neuvottelut ovat katkenneet siihen, että Lapin puolelta on esitetty malleja, joissa keskeiset erikoissairaanhoidon osa-alueet jatkossa keskitettäisiin Kemistä Rovaniemelle. Uutinen on ymmärrettävästi herättänyt Meri-Lapissa pahaa verta ja luonut taas uuden lommon maakunnan sisäiseen yhteistyöhenkeen.

Kuplien keskellä ui kuitenkin uutisankka, joka olisi nyt syytä nostaa ammeesta pois. On varmasti totta, että neuvottelut ovat kariutuneet ja edelleen myös niiden kariutumisen syyt lienevät kerrotun kaltaisia. Mutta jos kyseessä olevat neuvottelut ylipäätään asetetaan oikeaan kontekstiin tulevassa maakunta- ja soteuudistuksessa, koko niiden merkityksen ja sitä kautta dramaattisen näköisen lopputuleman voi nostaa ammeesta huoleti kylpyhuoneen ylimmälle ja vähiten käytetylle hyllylle kuivumaan.

 

Palvelurakennekartassa kaksi työnjaollisesti järkevää sairaalaa

Ensimmäinen yksinkertainen syy on se, että nykyiset sairaanhoitopiirit eivät päätä uuden maakunnan palvelurakenteesta tai työnjaosta. Sairaanhoitopiirit lakkaavat aivan kuten maakunnan liittokin ja niiden tehtävät, varat ja velat siirretään uuteen maakuntaan. Vasta uusi Lapin maakunta ja sen tammikuussa 2018 valittava valtuusto tulee tekemään päätökset palveluverkosta, -tasoista ja muun muassa sairaaloiden työnjaosta.

Nyt on siis käynnissä vasta valmisteluvaihe, jolla rakennetaan pohjaa ja malleja uuden maakunnan päätöksenteolle. Tästä tullaan toiseen syyhyn: Nykyiset sairaanhoitopiirit eivät päätä edes uuden maakunnan soten valmistelusta. Lapissa on kuntien kanssa poliittisesti yhdessä sovittu, että erikoissairaanhoidon lisäksi uuden maakunnan koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa, sen palvelurakennetta ja –tasoja valmistellaan kuntien nimeämän yhteisen poliittisen ohjausryhmän alaisuudessa, kunnes väliaikaishallinto ja uusi maakunta aloittavat työnsä.

Tässä poliittisessa ohjausryhmässä on palvelurakenteen pohjaksi jo sovittu palvelurakennekartta, jossa maakunnassa on kaksi vahvaa, mutta työnjaollisesti järkevää sairaalaa. Tällä lähtökohdalla poliittisen ohjausryhmän alla uuden maakunnan sotea valmistellaan nyt useissa alatyöryhmissä.

Nyt kyseessä olevat neuvottelut eivät ole olleet osa tätä virallista ja yhdessä sovittua valmisteluprosessia vaan pelkästään kahden maakunta- ja soteuudistuksessa yli 20 muun organisaation joukossa olevan toimijan keskinäisiä keskusteluja.

 

Nokittelun sijaan meidän pitää panostaa ennaltaehkäisevään työhön!

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että tulevaisuudessa Lapin koko soten palvelurakenne tulee väistämättä muuttumaan – niin perustasolla kuin vaativissakin palveluissa nykyisissä sairaaloissa. Suurimmat muutosajurit tulevat olemaan valinnanvapaus ja uuden maakunnan taloudellinen asema tiukassa valtion ohjauksessa.

Noista muutoksista päättää kuitenkin vasta uusi, vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Nyt valmisteluvaiheessa meidän tulisi Lapissa keskittyä nokittelun ja nykyisten rakenteiden sementoinnin sijaan pohtimaan, miten palveluita ja niiden integraatiota kehittämällä voisimme luoda uuden maakunnan palveluntuotannolle pohjan, jossa ennaltaehkäisevään työhön on riittävät resurssit.  Maakunnan, jossa taloudellisin syin ei tarvitsisi heikentää kohtuuttomasti maakunnan asukkaiden palveluita.

Lopuksi kaiken tämän kahden maakuntakeskuksen ja keskussairaalan välisen keskustelun lomassa olisi syytä muistaa yksi tosiasia. Tapahtuipa mitä tahansa, missään tulevaisuuden sotepalveluskenaarioissa heikoimmilla eivät tule olemaan rovaniemeläiset tai meri-lappilaiset vaan ne maakunnan asukkaat, jotka jo nyt elävät erittäin etäällä koko ajan supistuvista perustason palveluista.

 

Seuraa Lapin sote- ja maakuntauudistuksen esivalmistelua www.lapinmaakunta.fi -sivuilla.

 

Näytetään tulokset 1 - 5 / 55
Merkintöjä per sivu
Sivu 11