Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

5.9.2013

 

RAKENNERATKAISUJA

Hallitus sorvasi viime viikolla mittavan rakenneuudistuspaketin, jolla on tarkoitus selättää julkisen talouden kestävyysvaje. Ratkaisuja todella tarvitaan ja on hyvä, että pohdinta on aloitettu. Paketti on kuitenkin vielä keskeisiltä osin täysin avoin ja tarkempia sisältöjä tai vaikutuksia on oikeastaan mahdotonta arvioida. Paria kuntahallintoon liittyvää asiaa paketissa on kuitenkin mielenkiintoista pohtia; pakkoliitoksia ja metropolihallintoa.

MERI-LAPIN PAKKOLIITOS

Rakennepaketissa linjattiin, että kuntarakenneuudistuksen vauhdittamiseksi otetaan käyttöön pakkoliitokset seudullisine kansanäänestyksineen suurimmilla kaupunkiseuduilla. Eilen saatujen tietojen jälkeen pakkoliitosalueiden määrä laajeni kuitenkin kaikille rakennelain 4.3 §:n mukaisille selvitysalueille eikä vain suurimmille kaupunkiseuduille. Lapissa tämä tarkoittaa sitä, että myös Kemi-Tornion alue on pakkoliitosmenettelyn alla.

On mielenkiintoista seurata, miten esitetyn pakkoliitosmallin toimeenpano onnistuu niin juridisesti kuin poliittisesti. Ja jos se pystytään toteuttamaan esitetyllä tavalla, mitä se tarkoittaisi Kemi-Tornion seudulla? Mallihan lähtee siitä, että mikäli kuntien valtuustot eivät tee liitospäätöstä, järjestetään seudullinen kansanäänestys ja mikäli sen tulos on liitosmyönteinen, valtioneuvosto voi tehdä liitospäätöksen vastoin valtuuston tahtoa. Kemi-Tornion alueella on jo liitosselvitykset kertaalleen tehty ja kuntien tahtotilat ovat jotakuinkin tiedossa – miten kävisi kansanäänestyksessä?

MAAKUNTAMALLI PÄÄKAUPUNKISEUDULLE

Toinen mielenkiintoinen asia rakennepaketissa oli metropolihallinnon luominen pääkaupunkiseudulle. Käytännössä siis pääkaupunkiseudulla ei pakkoliitoksia toteuteta, vaan luodaan erillinen hallinto, jonka tehtäviksi on kaavailtu elinkeinojen kehittämistä, maankäyttöä, liikennettä ja asumista. Asioista päättäisi vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Mallihan on suoraan eräänlainen pääkaupunkiseudun ”maakuntamalli” ja onkin mielenkiintoista, että pääkaupunkiseudulle tämä käy, mutta muualla maassa marssitaan pakkoliitossävelten tahdissa!

Metropolihallinnon periaatteellinen hyväksyminen pääkaupunkiseudun erityisolosuhteisiin vetoamalla avaa kuitenkin keskustelun mahdollisuudesta soveltaa maakuntahallintoa myös muualle maahan. On aivan selvää, että Lapin erityisolosuhteissa ei hallituksen esittämillä kuntaliitoksilla tai vahvojen peruskuntien varaan rakentuva sosiaali- ja terveydenhuoltoratkaisuilla palveluita pystytä turvaamaan.

Hallituksen metropolihallintoavauksesta onkin nyt napattava kiinni ja jatkettava keskustelua omasta Lapin mallista. Syksyllä käynnistyvä sosiaali- ja terveydenhuollon selvitys luo tälle hyvää pohjaa – samoin Lappi-strategian ja Lappi-sopimuksen valmistelu. Löytyisikö maakunnasta riittävän vahva tahtotila ottaa tulevan Lappi-sopimuksen yhdeksi kärkitavoitteeksi Lapin erityisolosuhteisiin räätälöidyn, vaaleilla valitun maakuntahallinnon luominen? Yksinkertainen malli, jolla lopettaisimme kuntaliitoskeskustelut, ratkaisisimme sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja jolla ennen kaikkea saisimme nykyistä selkeämmin meille lappilaisille kuuluvia asioita omiin käsiimme.

JA VIELÄ VESIVOIMASTA

Tiistaina saimme kuulla uutiset Kemijoki Oy:n suunnitelmista sopeuttaa toimintaansa ja aloittaa yt-neuvottelut. Uutinen on nyt kyllä malliesimerkki siitä, että meille lappilaisille tärkeistä asioista päättävät aivan muut tahot ja aivan muilla kuin meille lappilaisille tärkeillä intresseillä. Esitys Kemijoki Oy:n muuttamisesta pelkäksi asiantuntija- ja tilaajaorganisaatioksi taloudellisilla verukkeilla on Lapin kannalta täysin kestämätön.

Mielipiteitä vesivoimasta ja erityisesti sen lisärakentamisesta on Lapissakin monenlaisia. Tosiasia on kuitenkin, että vesivoiman ja Kemijoki Oy:n rooli ja merkitys Lapille on merkittävä. Lappilaiset kunnat saavat suoraan voimalaitoksista verotuloja ja tämän päälle tulee monesti unohdettu lappilaisten pienosakkaitten hyöty, joka edelleen tuloutuu kunnille. Nyt esitetyllä ratkaisulla voidaan olennaisesti heikentää yhtiön toimintamahdollisuuksia, osaamista alalla ja mahdollisesti myös lappilaisten pienosakkaiden asemaa. Lisäksi tietenkin vaarassa on suoraan lappilaisia työpaikkoja.

Taloudelliset perusteet esitetyille muutoksille eivät ole kestäviä, joten herää kysymys operaation todellisista motiiveista. Omistajaohjauksesta vastaavan ministerin kanta vesivoimarakentamiseen on meillä kaikilla tiedossa, mutta voisiko jotakin tahoa kiinnostaa myös esimerkiksi Kemijoki Oy:n säätövoiman ohjaukseen liittyvät tehtävät? Kun yllä olevia asioita pohtii ja katselee samalla yhtiön osakasluetteloa, todellisten intressien pohdinta muuttuu melko mielenkiintoiseksi.

Olemme Suomen arktisimpana alueena luonnonvaroiltamme yksi rikkaimmista maakunnista ja oikeilla toimintamalleilla Lapin kehityshankkeet voisivat olla suuressa roolissa koko kansantalouden nostamisessa taas kasvu-uralle. Toimintamallien tulee kuitenkin olla lappilaisista lähtökohdista rakennettuja. Kemijoki Oy:n sopeuttamissuunnitelmat saavat ainakin minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että meidän tulee nykyistä voimakkaammin vaatia ja pitää kiinni lappilaisten oikeudesta hyötyä omista luonnonvaroistamme – olivatpa ne sitten vettä, metsää tai mineraaleja.

 

14.8.2013

SYKSYÄ KOHTI

Kesälomat alkavat olla jo takana päin, illat ja yötkin ovat viilenneet jo syksyä enteilevästi. Oma lomani päättyi jo reilu viikko sitten ja työt ovat alkaneet hyvin vauhdikkaasti. Viime viikolla pidimme jo kuntajohtajakokouksen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyen, hallituksen strategiapäivän ja mahtuipa mukaan myös hallituksen varsinainen kokouskin. Kuluva viikko meneekin sitten tien päällä kuntakierroksella Itä-Lapissa.

VIELÄ KERRAN VAALISTA

Suurin mediahuomio on taitanut liittyä tuohon hallituksen kokoukseen, jossa meillä oli ainoana asiana kehittämisjohtajan valinta. Pitkään jatkunut prosessi saatiin nyt päätökseen, hallitushan valitsi tehtävään vaalissa nykyisen Lapin liiton ohjelmajohtaja Päivi Ekdahlin. Mediahuomion ja osin edelleen jatkuvan keskustelun taustalla on tehtävään liittyvä poliittinen nimitysperinne ja –historia.

Valinnasta ja valintaprosessista täytyy todeta, että hakijajoukko oli tasokas ja varsinainen valinta tehtiin huolellisen arvioinnin tuloksena. Oma näkemykseni ja hallituksen nimeämän haastattelutyöryhmän näkemys valinnasta oli yksimielinen. Koska asiaan liittyi paljon erilaisia intressejä, haastattelutyöryhmä halusi, että tuon oman esitykseni perusteluineen vasta kokoukseen.

En viranhaltijana ota kantaa jatkossakaan siihen, mitä keskusteluja poliittisesti käydään erilaisten tehtävien täyttämisessä. Esittelijänä teen oman arvioni ja esitykseni puhtaasti perustuen henkilön pätevyyteen suhteessa tehtävän vaatimuksiin, hallitus tekee sitten päätökset. Nyt tehty valinta kestää arvioinnin ja mahdolliset valituksetkin, mutta organisaation ja henkilöstön kannalta tietenkin toivon, että tilanne nyt rauhoittuu ja voisimme aidosti keskittyä tulevan ohjelmakauden valmisteluun ja aluekehittämistyöhön.

SOTE-OHJELMA

Viime viikon työlistalla oli myös aidosti maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeä asia, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Tilannehan on valtakunnallisen uudistuksen osalta täysin auki, pohjana ovat Orpon työryhmän linjaukset sairaanhoitopiirien lakkauttamisista ja vastuukuntamallille pohjautuvasta uudesta moniportaisesta rakenteesta. Uudistusta linjaavaa rakennelakia kaavaillaan ensi keväälle, kuntarakennelakihan on jo voimassa ja kuntien tulisi etsiä sekä ilmoittaa selvittelykumppaninsa valtiolle marraskuun lopussa.

Kauniisti sanottuna tilanne on Lapin näkökulmasta erittäin sekava, nyt esitetyt uudistuslinjaukset niin sote:n kuin kuntarakenteenkaan osalta eivät istu aluerakenteeltaan harvaan maakuntaamme. Jotain olisi kuitenkin tehtävä, ja mieluiten itse omista lähtökohdista. Ikä- ja väestörakenteen muutos ja kiristyvä kuntatalous haastavat meitä koko ajan tiukemmin uudistamaan palveluita. Jäämällä paikoillemme uhkana on edelleen, että rakenteelliset ratkaisut sanellaan meille muualta.

Tässä tilanteessa kuntajohtajakokouksessa viime viikon torstaina sovittiin, että maakunnassa käydään vielä kerran sosiaali- ja terveydenhuollon tarkasteluun, mutta tällä kertaa keskitymme hallintomallien sijaa puhtaasti palvelunäkökulmaan. Ajatus on tulevan syksyn ja talven aikana hahmottaa tahto- ja tavoitetila siitä, minkälaiset sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut, alueellinen palvelurakenne ja työnjako olisi niin toiminnankuin tilojenkin osalta tarkoituksenmukainen, mikäli unohdamme nykyiset hallinnolliset rajat palveluiden järjestämisessä maakunnan sisällä.

Työn tuloksena hahmotettu tahtotila palveluista on edelleen tarkoitus integroida nyt päivitettävänä olevaan maakuntasuunnitelmaan ja sen aluerakennetahtotilaan. Samalla Lapin mallia ja näkemystä on tarkoitus aktiivisesti edunvalvonnan kautta ajaa osaksi valtakunnallista uudistusta. Jatkoa varten tahtotila voisi luoda myös rationaalisen pohjan käydä keskustelua hallinnosta ja sen rakenteista.

Prosessi etenee nyt siten, että liiton hallitus käsittelee työsuunnitelman kokouksessaan 2. syyskuuta ja hanke lähtee tästä käyntiin. Työtä ei haluta viedä eteen konsulttivetoisesti, oma ajatukseni on hakea työhön lappilaiset ja Lapin olosuhteet hyvin tuntema selvityshenkilö. Tältä osin edessä on mielenkiintoinen syksy ja talvi – niin kauan kuin asiat ovat edelleen omissa käsissämme, vaikeitakaan keskusteluja ei pidä pelätä!

1.7.2013

UUSI HALLITUS

Uusi maakuntahallitus aloitti työskentelynsä ensimmäisessä kokouksessaan viime viikolla. Valtuuston tavoin hallitus uusiutui todella paljon. 15 jäsenestä peräti 11 on uusia ja myös puheenjohtajan nuija on uusissa käsissä. Henkilöiden lisäksi hallitus uusiutui myös poliittisesti Perussuomalaisten noustessa uutena puolueena hallitukseen Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa. Tilanteen uutuutta kuvaa se, että hallintosäännössämme on hallituksen työvaliokunnan kokoonpanoksi määritelty neljä jäsentä – nyt kun mukana olevia puolueita onkin viisi, päätti hallitus esittää valtuustolle muutosta hallintosääntöön niin, että jatkossa työvaliokunnan jäsenmäärä on sama kuin hallituksessa edustettuina olevien puolueiden määrä.

Hallitus kävi läpi maanantaina pitkän kokouslistan ja työote oli heti mitä mainioin – keskusteleva ja tulevaisuuteen katsova. Hallitus kokoontuukin heti kesälomien jälkeen 8.8 strategiapäivään pohtimaan mm. liiton roolia ja linjaamaan jatkotyötä – viime viikolla työstimme johtoryhmän kera pohjia tätä varten. Edelleen hallitus päätti ryhmäytymisen ja ajankohtaisiin asioihin perehtymisen tiimoilta tehdä yhteisen tutustumismatkan Brysseliin tulevana syksynä. Uskon työn tältä osin lähtevän hyvin liikkeelle!

HENKILÖSTÖVALINTOJA

Hallitus käsitteli kokouksessaan maanantaina myös keskeistä henkilöstövalintaa, listalla oli kehittämisjohtajan viran täyttämisprosessissa haastatteluvalinnat. Hallitus päätti yksimielisesti valita haastatteluun viisi hakijaa, haastattelut suorittaa työvaliokunta ja ne pidetään huomenna 2. päivä heinäkuuta. Haastatteluiden jälkeen työvaliokunta päättää jatkoprosessista ja hallitus käsittelee tämän pohjalta asiaa elokuussa.

Viran täyttöprosessi on jo saanut ja saa varmasti edelleen paljon huomiota johtuen aiemmasta täyttöhistoriastaan. Viimeksi tämän aamun Lapin radiossa Perussuomalaisten Lapin piiri oli huolissaan vaalin politisoitumisesta, koska haastateltavien joukossa on mukana yksi vasemmistoliittolaisen taustan omaava hakija.

Haluan tässä yhteydessä nyt rauhoitella tilannetta; haastatteluvaihe on nimenomaan sitä varten, että hakijoiden soveltuvuutta ja kykyjä tehtävään voidaan arvioida. Tässä vaiheessa prosessia on luontevaa, että kaikkia työnantajan näkökulmasta kiinnostavia hakijoita päästään arvioimaan ja vertaamaan, hallitus oli näistä hakijoista yksimielinen. Itse pidän täysin päivänselvänä sitä, että kun riittävä arviointi on saatu suoritettua, esittelijänä esitän tehtävään hakijoista pätevintä ja soveltuvinta. Puoluekanta ei saa olla tässä yhteydessä este, mutta ei myöskään peruste.

ALUEELLISESTA RAHOITUKSESTA

Tulevan ohjelmakauden valmistelu on myös edennyt niin sisällön kuin resurssien osalta. Maakuntien liitot yhdessä ELY-keskusten kanssa pääsivät toukokuussa sopimukseen tulevan ohjelmakauden rahanjaon perusteista suuralueiden välillä ja hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on hyväksynyt jaon. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman rahoitus tulevalla ohjelmakaudella on noin 1,2 miljardia ja tulevalla kaudella Itä- ja Pohjois-Suomi saa alueellisesta rahoituksesta noin 71 prosenttia ja Etelä- ja Länsi-Suomi noin 29 prosenttia. Euroina Itä- ja Pohjois-Suomen osuus on noin 722 miljoonaa euroa. Tulos on noin viisi prosenttia pienempi kuin laskennallinen ansaintamme, joten sitä voidaan pitää kohtuullisena.

Suuralueiden sisäinen jako on seuraava vaihe prosessissa ja silloin ratkeaa myös se, mikä on Lapin osuus tulevasta kehyksestä. Neuvotteluja käydään kesän aikana.  Meidän lähtökohtamme on, että uuden ohjelmakauden rahoituksen jaossa tulee noudattaa samoja jakoperiaatteita, kuin kuluvalla ohjelmakaudella on tehty. Nyt rahoitus on sovittu pohjoisten maakuntien kesken siten, että nk. harvaan asutun alueen erityisrahoitus on kohdennettu niiden alueiden asukasluvun perusteella, jotka ovat aidosti harvaan asuttua nk. tavoite 6 –aluetta. Muu rahoitus on puolestaan jaettu puhtaasti maakuntien asukasluvun perusteella.

On selvää, että alueellisesti löytyy myös intressejä suorittaa jako muilla perusteilla. Nämä intressit eivät kuitenkaan perustu rahoituksen oikeudenmukaiseen kohdentumiseen vaan aivan muihin tekijöihin ja siksi ne on pystyttävä torjumaan. Erityisen harvaan asutun alueen tuen on kohdennuttava sinne, missä on aitoa harvaa asutusta – ei suuriin kaupunkeihin. Lapin haasteet alueellisten kehityserojen tasaamisessa ja erityisen harvaan asuttuna maakuntana edellyttävät nykyisenkaltaista oikeudenmukaista tasoa rakennerahastoista.

KESÄLOMAA ODOTELLESSA

Oma kolmen viikon kesälomani alkaa parin viikon kuluttua. Kuluva viikko on kohtuullisen hiljainen konttoriviikko, ensi viikolla olen vielä vierailulla Murmanskin alueella. Vaikka kesä tuntui jo tulleen ja menneen toukokuussa, uskon että hyvä kelejä vielä riittää. Oikein lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille!

 

5.6.2013

KESÄN KIIREITÄ

Viimeisestä blogista onkin jo vierähtänyt kuukausi; tuntuu että viikot vierivät vain ohi. Kevät on rynnännyt jo kesäksi ja viime aikoina Lappi on ollut lämpimimpiä paikkoja koko Euroopassa! Tulvista selvittiin onneksi tällä kertaa pienillä jännityksillä, riskit ovat kuitenkin suuret joka kevät. Lappiin asetettujen tulvatyöryhmien työ on paraikaa kuulemiskierroksella, tähän asiaan palaan erikseen kesän jälkeen kun työ etenee.

Kuukauteen on mahtunut uuden valtuuston järjestäytymiskokous ja hallituksen valinta, ohjelmakauden rahoituskehyksen jako suuralueiden välillä ja työmatkat Moskovaan, Pietariin ja Kirkkoniemeen. Lisäksi olemme aloittaneet kuntakierroksen Torniosta ja Kemistä, kaikki maakuntamme kunnat on tavoitteena kiertää syyskuuhun mennessä.

MAAKUNNAN IDENTITEETISTÄ

Olen viime aikoina eri yhteyksissä saanut olla kertomassa maakuntamme erityispiirteistä. Nykyinen maakuntajako on sen tyyppinen, että monilla maakunnista on vaikeaa identifioida ja asemoida itseään; esitellessäni Lappia tätä vaikeutta ei ole koskaan esiintynyt. Lappi onkin hyvin monella tapaa ainutlaatuinen alue ja maakunta Suomessa. Lappi on Suomen arktisin, maantieteellisesti laajin, harvaan asutuin, luonnonvarapotentiaalisin ja ainoa alkuperäisasukasmaakunta – vain muutamia mainitakseni.

Maakunnan oma vahva identiteetti on olemassaolon perusta. Siihen perustuen voi asemoida muille omat tavoitteensa ja myös oikeutetulla ja ymmärrettävällä tavalla perustella ne. Identiteetti ei ole staattinen; sitä pitää aktiivisesti rakentaa ja vahvistaa. Tämä tapahtuu puheilla ja teoilla, maakunnan omien toimijoiden ja asukkaiden aktiivisuudella.

ALUEJAOT

Identiteetti ilmenee monin eri tavoin. Konkreettisimmillaan identiteetti luo pohjan erilaisille hallinnollisille tai toiminnallisille aluerajoille. Selkeimmin tämä näkyy kuntarajoissa, mutta erityisesti meillä täällä Lapissa myös maakuntajaossa. Olemme näihin päiviin saakka suhteellisen hyvin pystyneet pitämään puolemme erilaisissa keskittämispyrkimyksissä, mutta viime aikoina myös tällä saralla on tullut negatiivisia uutisia. Hallinto-oikeus, hätäkeskus ja sotilasläänin esikunta ovat viimeisimmät esimerkit, joissa toiminta onkin organisoitu Oulu-keskeisesti koko pohjoisen Suomen osalta.

Tämä on mielestäni kehityssuunta, jota vastaan on konkreettisesti tehtävä töitä. Oulu onkin ottanut tunnuslauseekseen ”Skandinavian pohjoinen pääkaupunki” – vaikka ilman Fenno –etuliitettä määrittely taitaa mennä jo maantieteellisestikin pieleen. Oli miten oli, jatkossa meidän tulee entistä voimakkaammin tehdä töitä omaan identiteettiin ja erityispiirteisiin nojaten Lapin aseman säilyttämiseksi. Oulu saa olla edelleenkin Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunki, meillä Lapissa on kylliksi tekemistä jo yhden Helsinki -nimisen pääkaupungin kanssa.

ELYT, AVIT  JA VAALIPIIRI

Rakenneuudistusten näkyvin kärki on nyt kuntarakenteessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taustalla on kuitenkin ajatuksia ja paineita myös muille keskittäville rakenneratkaisuille – esimerkiksi viimeisimmissä poliisihallinnon uudistuksessa Lappi sai pitää oman poliisilaitoksensa Oulu-vaihtoehdon sijaan.  Sen sijaan ELY, AVI ja vaalipiiri ovat tulevaisuuden kysymyksiä. Tällä hetkellähän Lapissa on oma nk. täyden palvelun ely-keskus, oma aluehallintovirasto sekä tietenkin vaalipiiri – näistä meidän tulisi edelleenkin pitää voimakkaasti kiinni.

Yllä mainituista ehkä keskeisin lienee vaalipiirijako. Viime keväänähän eduskunta hyväksyi  Itä-ja Kaakkois-Suomea koskevan vaalipiiriuudistuksen, jossa piirien määrä väheni kahteentoista. Seuraavassa vaiheessa perustuslakia pyritään muuttamaan siten, että vaalipiirejä on 12 sijaan 9-12. Tämä vaatii perustuslainsäätämisjärjestystä eli kahden eduskunnan hyväksyntää. Seuraava eduskunta on siis tässä kysymyksessä ratkaisevassa roolissa.

Lapin vaalipiirin nk. piilevä äänikynnys on toki nykypiireistä suurimpien joukossa, mutta nykyinen alue edustaa lähes kolmasosaa valtakunnan pinta-alasta. Näissä maantieteellisissä mittakaavoissa alueellinen edustavuus on arvo, jonka täytyy ylittää äänikynnyksen kaltainen periaate. Lappi on identiteetiltään, historialtaan, toiminnaltaan ja maantieteeltään luonteva alue niin vaalipiiriksi kuin muiksikin valtionhallinnon aluejaoiksi.

 

6.5.2013

ALUEELLINEN EU-TALO

Viikot kuluvat todella nopeasti. Työallakka on täyttynyt pitkälti uuden ohjelmakauden valmisteluun liittyvillä asioilla, organisaation uudistamistyöllä sekä erilaisilla yhteistyökumppaneiden tapaamisilla. Virasto ja sen henkilöstökin alkavat pikku hiljaa tulla tutuiksi ja ennen kaikkea kalenterin hallinta ja priorisointi alkaa siirtyä nyt jo omiin käsiin – aloittaessa muut olivat ehtineet kalenterini jo pariksi kuukaudeksi täyttää!

Olen kuluneen parin kuukauden aikana juoksevien asioiden ohessa pyrkinyt käymään läpi liiton nykyistä organisointia, toimintaa ja erityisesti toimintatapoja. Minua on jo aiemmin vaivannut kuva, jossa liiton toiminta näyttäytyy ulospäin lähinnä EU:n rakennerahasto-ohjelmien hallinnoijana ja täytäntöönpanijana -  eräänlaisena alueellisena EU-talona. Tämä kuva on välittynyt myös monissa keskusteluissa, joita olen eri tahojen kanssa käynyt.

Kuva alueellisesta EU-talosta ei ole väärä ja keskeinen syy tähän on kansallisella tasolla – elämme ohjelmaperusteisen aluepolitiikan aikaa. Maakuntien liitoilla on tällä hetkellä kaksi lakisääteistä tehtävää; alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Alueiden kehittämistehtävän toteuttaminen tapahtuu käytännössä EU:n rakennerahasto-ohjelmilla ja niihin sidotuilla resursseilla. Myös maakunnallinen suunnittelujärjestelmä on kytketty osaksi tätä ohjelmapolitiikkaa.

PAINOPISTEEN MUUTTAMINEN

Rakennerahasto-ohjelmiin perustuvaa työtä ja roolia ei tule missään nimessä väheksyä, käytännössä kaikki eurot alueiden kehittämiseen tulevat tänä päivänä tätä kautta. Silti minua vaivaa nykyisessä tilanteessa jonkinlainen nurinkurisuus; hyvästä rengistä on tullut isäntä, välineestä on tullut toiminnan tarkoitus. Itsellinen maakunnan ääni, alueensa edunvalvonnan koordinoija ja moottori on piiloutunut harmaanbyrokraattisen rahoittajaviranomaisen kaavun alle.

Monissa keskusteluissa tämä tilanne on kiteytynyt kysymykseen mitä varten maakunnan liitto on olemassa, mitä se oikein tekee? Tarvitaanko valtakunnallisten rakennerahasto-ohjelmien alueelliseen jakoon sinällään kansanvaltaisella pohjalla toimivaa organisaatiota? Yhteistyökumppaneille ja muille viranomaisille rooli ja tehtävät ovat toki tuttuja ja selkeitä, mutta tavallisen lappilaisen silmin katsottuna liiton tunnettuus ja sitä kautta myös legitimitaatio on hyvin hämärä.

Tähän tilanteeseen ja liiton toiminnan rooliin tarvitaan mielestäni selkeä muutos – harmaa kaapu tulee siirtää sivuun. Liiton luonnetta kansanvaltaisena maakuntatason toimijana tulee nostaa esiin – emme ole valtionhallinnon toimeenpaneva jatke vaan edustamme maakunnan ääntä. Kansallinen edunvalvonta ja suhdetoiminta on nostettava toiminnan keskiöön. Maakunnan toimijoiden, kuntien ja elinkeinoelämän ääntä tulee saada vahvemmin esille. Liitto ei saa mennä valtionhallinnosta ohjatun aluekehitysviranomaisen roolin taakse vaan sen on oma-aloitteisella ja aktiivisella työllään legitimoitava asemansa. EU-ohjelmatyö tulee puolestaan roolittaa palvelemaan tätä perustehtävää.

MUUTOSTOIMENPITEITÄ

Edellä kuvattu painopisteen muuttaminen on pitkäjänteistä työtä ja sitä tulee toteuttaa vähittäin itse asiassa suhteellisen pienillä toimenpiteillä. Ensiksi on pohdittava liiton nykyistä organisointia. Viime hallituksessa teimme jo pieniä organisatorisia muutoksia, joilla käytännössä vahvistimme suhdetoiminnan ja kansainvälisen toiminnan resursseja. Nyt työtä jatketaan siten, että nykyisen aluekehittämisen sekä kunta- ja sidosryhmäsuhteiden vastuualueiden välistä työnjakoa tarkastellaan uudelleen. Tavoitteena tässä tulee olla aluekehittämisen ja edunvalvonnan substanssiosaamisen kokoaminen ja korostaminen sekä mahdollinen eriyttäminen rahoitusvälineestä eli rakennerahastotyöstä.

Toiseksi maakunnan suunnittelutyössä on otettava entistä kokoavampi ote. Erityisesti nelivuotiskausittain laadittava maakuntaohjelma on nähtävä laajemmin maakuntasuunnitelmaa ja siten maakunnan tahtotilaa korostavana kokonaisstrategiana, ei rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjoja paikallistasolle niputtavana ja pelkästään hanketyötä ohjaavana paperina.

Kolmanneksi suhdetoimintaa on selkeästi lisättävä ja laajennettava. Hyvät kansainväliset verkostot on säilytettävä. Maakuntatasolla on luotava säännölliset yhteistoimintamallit niin poliittisten piirijärjestöjen, ay-toimijoiden kuin elinkeinoelämän edustajienkin kanssa. Kansallisella tasolla on suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tehtävä aktiivista suhdetoimintaa Helsinkiin päin. Me lappilaiset olemme tämän aina osanneet ja kuten tiedämme, puitteet suhdetoiminnalle ovat Suomen parhaat.

Neljänneksi kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä edunvalvonnassa ja yhteisten asioiden esiin nostamisessa on tiivistettävä. Uusista toimintamalleista keskustelimmekin jo kuntajohtajien kanssa. Aloitan kesäkuussa kuntakierroksen tarkoituksenani vierailla kaikissa Lapin kunnissa ja tutustua paikallisiin asioihin. Kuntajohtajatapaamisia teemoitetaan ja myös jalkautetaan maakuntaan. Kuntataloustyöryhmä jatkaa edelleen, tämän lisäksi liiton edunvalvonnan tueksi suunnitellaan seutuorganisaatioiden edustajista koottua säännöllisesti kokoontuvaa sparraustiimiä.

Viidenneksi ja viimeisimmäksi liiton on uskallettava olla esillä, tehdä rohkeitakin aloitteita ja pitää keskustelua maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista yllä. Otin tulohaastattelussani esille lappilaisen maakuntamallin mahdollisuuden – tässä palvelurakenteiden murrosajassa tätä sinällään jo vanhaa ajatusta ei saisi nyt hukata vaan pitää aktiivisesti esillä. Ilman tavoitteita, aloitteita ja esilletuloja emme koskaan saavuta mitään.

Näytetään tulokset 61 - 65 / 67
Merkintöjä per sivu
Sivu 14