Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

5.6.2013

KESÄN KIIREITÄ

Viimeisestä blogista onkin jo vierähtänyt kuukausi; tuntuu että viikot vierivät vain ohi. Kevät on rynnännyt jo kesäksi ja viime aikoina Lappi on ollut lämpimimpiä paikkoja koko Euroopassa! Tulvista selvittiin onneksi tällä kertaa pienillä jännityksillä, riskit ovat kuitenkin suuret joka kevät. Lappiin asetettujen tulvatyöryhmien työ on paraikaa kuulemiskierroksella, tähän asiaan palaan erikseen kesän jälkeen kun työ etenee.

Kuukauteen on mahtunut uuden valtuuston järjestäytymiskokous ja hallituksen valinta, ohjelmakauden rahoituskehyksen jako suuralueiden välillä ja työmatkat Moskovaan, Pietariin ja Kirkkoniemeen. Lisäksi olemme aloittaneet kuntakierroksen Torniosta ja Kemistä, kaikki maakuntamme kunnat on tavoitteena kiertää syyskuuhun mennessä.

MAAKUNNAN IDENTITEETISTÄ

Olen viime aikoina eri yhteyksissä saanut olla kertomassa maakuntamme erityispiirteistä. Nykyinen maakuntajako on sen tyyppinen, että monilla maakunnista on vaikeaa identifioida ja asemoida itseään; esitellessäni Lappia tätä vaikeutta ei ole koskaan esiintynyt. Lappi onkin hyvin monella tapaa ainutlaatuinen alue ja maakunta Suomessa. Lappi on Suomen arktisin, maantieteellisesti laajin, harvaan asutuin, luonnonvarapotentiaalisin ja ainoa alkuperäisasukasmaakunta – vain muutamia mainitakseni.

Maakunnan oma vahva identiteetti on olemassaolon perusta. Siihen perustuen voi asemoida muille omat tavoitteensa ja myös oikeutetulla ja ymmärrettävällä tavalla perustella ne. Identiteetti ei ole staattinen; sitä pitää aktiivisesti rakentaa ja vahvistaa. Tämä tapahtuu puheilla ja teoilla, maakunnan omien toimijoiden ja asukkaiden aktiivisuudella.

ALUEJAOT

Identiteetti ilmenee monin eri tavoin. Konkreettisimmillaan identiteetti luo pohjan erilaisille hallinnollisille tai toiminnallisille aluerajoille. Selkeimmin tämä näkyy kuntarajoissa, mutta erityisesti meillä täällä Lapissa myös maakuntajaossa. Olemme näihin päiviin saakka suhteellisen hyvin pystyneet pitämään puolemme erilaisissa keskittämispyrkimyksissä, mutta viime aikoina myös tällä saralla on tullut negatiivisia uutisia. Hallinto-oikeus, hätäkeskus ja sotilasläänin esikunta ovat viimeisimmät esimerkit, joissa toiminta onkin organisoitu Oulu-keskeisesti koko pohjoisen Suomen osalta.

Tämä on mielestäni kehityssuunta, jota vastaan on konkreettisesti tehtävä töitä. Oulu onkin ottanut tunnuslauseekseen ”Skandinavian pohjoinen pääkaupunki” – vaikka ilman Fenno –etuliitettä määrittely taitaa mennä jo maantieteellisestikin pieleen. Oli miten oli, jatkossa meidän tulee entistä voimakkaammin tehdä töitä omaan identiteettiin ja erityispiirteisiin nojaten Lapin aseman säilyttämiseksi. Oulu saa olla edelleenkin Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunki, meillä Lapissa on kylliksi tekemistä jo yhden Helsinki -nimisen pääkaupungin kanssa.

ELYT, AVIT  JA VAALIPIIRI

Rakenneuudistusten näkyvin kärki on nyt kuntarakenteessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taustalla on kuitenkin ajatuksia ja paineita myös muille keskittäville rakenneratkaisuille – esimerkiksi viimeisimmissä poliisihallinnon uudistuksessa Lappi sai pitää oman poliisilaitoksensa Oulu-vaihtoehdon sijaan.  Sen sijaan ELY, AVI ja vaalipiiri ovat tulevaisuuden kysymyksiä. Tällä hetkellähän Lapissa on oma nk. täyden palvelun ely-keskus, oma aluehallintovirasto sekä tietenkin vaalipiiri – näistä meidän tulisi edelleenkin pitää voimakkaasti kiinni.

Yllä mainituista ehkä keskeisin lienee vaalipiirijako. Viime keväänähän eduskunta hyväksyi  Itä-ja Kaakkois-Suomea koskevan vaalipiiriuudistuksen, jossa piirien määrä väheni kahteentoista. Seuraavassa vaiheessa perustuslakia pyritään muuttamaan siten, että vaalipiirejä on 12 sijaan 9-12. Tämä vaatii perustuslainsäätämisjärjestystä eli kahden eduskunnan hyväksyntää. Seuraava eduskunta on siis tässä kysymyksessä ratkaisevassa roolissa.

Lapin vaalipiirin nk. piilevä äänikynnys on toki nykypiireistä suurimpien joukossa, mutta nykyinen alue edustaa lähes kolmasosaa valtakunnan pinta-alasta. Näissä maantieteellisissä mittakaavoissa alueellinen edustavuus on arvo, jonka täytyy ylittää äänikynnyksen kaltainen periaate. Lappi on identiteetiltään, historialtaan, toiminnaltaan ja maantieteeltään luonteva alue niin vaalipiiriksi kuin muiksikin valtionhallinnon aluejaoiksi.

 

6.5.2013

ALUEELLINEN EU-TALO

Viikot kuluvat todella nopeasti. Työallakka on täyttynyt pitkälti uuden ohjelmakauden valmisteluun liittyvillä asioilla, organisaation uudistamistyöllä sekä erilaisilla yhteistyökumppaneiden tapaamisilla. Virasto ja sen henkilöstökin alkavat pikku hiljaa tulla tutuiksi ja ennen kaikkea kalenterin hallinta ja priorisointi alkaa siirtyä nyt jo omiin käsiin – aloittaessa muut olivat ehtineet kalenterini jo pariksi kuukaudeksi täyttää!

Olen kuluneen parin kuukauden aikana juoksevien asioiden ohessa pyrkinyt käymään läpi liiton nykyistä organisointia, toimintaa ja erityisesti toimintatapoja. Minua on jo aiemmin vaivannut kuva, jossa liiton toiminta näyttäytyy ulospäin lähinnä EU:n rakennerahasto-ohjelmien hallinnoijana ja täytäntöönpanijana -  eräänlaisena alueellisena EU-talona. Tämä kuva on välittynyt myös monissa keskusteluissa, joita olen eri tahojen kanssa käynyt.

Kuva alueellisesta EU-talosta ei ole väärä ja keskeinen syy tähän on kansallisella tasolla – elämme ohjelmaperusteisen aluepolitiikan aikaa. Maakuntien liitoilla on tällä hetkellä kaksi lakisääteistä tehtävää; alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Alueiden kehittämistehtävän toteuttaminen tapahtuu käytännössä EU:n rakennerahasto-ohjelmilla ja niihin sidotuilla resursseilla. Myös maakunnallinen suunnittelujärjestelmä on kytketty osaksi tätä ohjelmapolitiikkaa.

PAINOPISTEEN MUUTTAMINEN

Rakennerahasto-ohjelmiin perustuvaa työtä ja roolia ei tule missään nimessä väheksyä, käytännössä kaikki eurot alueiden kehittämiseen tulevat tänä päivänä tätä kautta. Silti minua vaivaa nykyisessä tilanteessa jonkinlainen nurinkurisuus; hyvästä rengistä on tullut isäntä, välineestä on tullut toiminnan tarkoitus. Itsellinen maakunnan ääni, alueensa edunvalvonnan koordinoija ja moottori on piiloutunut harmaanbyrokraattisen rahoittajaviranomaisen kaavun alle.

Monissa keskusteluissa tämä tilanne on kiteytynyt kysymykseen mitä varten maakunnan liitto on olemassa, mitä se oikein tekee? Tarvitaanko valtakunnallisten rakennerahasto-ohjelmien alueelliseen jakoon sinällään kansanvaltaisella pohjalla toimivaa organisaatiota? Yhteistyökumppaneille ja muille viranomaisille rooli ja tehtävät ovat toki tuttuja ja selkeitä, mutta tavallisen lappilaisen silmin katsottuna liiton tunnettuus ja sitä kautta myös legitimitaatio on hyvin hämärä.

Tähän tilanteeseen ja liiton toiminnan rooliin tarvitaan mielestäni selkeä muutos – harmaa kaapu tulee siirtää sivuun. Liiton luonnetta kansanvaltaisena maakuntatason toimijana tulee nostaa esiin – emme ole valtionhallinnon toimeenpaneva jatke vaan edustamme maakunnan ääntä. Kansallinen edunvalvonta ja suhdetoiminta on nostettava toiminnan keskiöön. Maakunnan toimijoiden, kuntien ja elinkeinoelämän ääntä tulee saada vahvemmin esille. Liitto ei saa mennä valtionhallinnosta ohjatun aluekehitysviranomaisen roolin taakse vaan sen on oma-aloitteisella ja aktiivisella työllään legitimoitava asemansa. EU-ohjelmatyö tulee puolestaan roolittaa palvelemaan tätä perustehtävää.

MUUTOSTOIMENPITEITÄ

Edellä kuvattu painopisteen muuttaminen on pitkäjänteistä työtä ja sitä tulee toteuttaa vähittäin itse asiassa suhteellisen pienillä toimenpiteillä. Ensiksi on pohdittava liiton nykyistä organisointia. Viime hallituksessa teimme jo pieniä organisatorisia muutoksia, joilla käytännössä vahvistimme suhdetoiminnan ja kansainvälisen toiminnan resursseja. Nyt työtä jatketaan siten, että nykyisen aluekehittämisen sekä kunta- ja sidosryhmäsuhteiden vastuualueiden välistä työnjakoa tarkastellaan uudelleen. Tavoitteena tässä tulee olla aluekehittämisen ja edunvalvonnan substanssiosaamisen kokoaminen ja korostaminen sekä mahdollinen eriyttäminen rahoitusvälineestä eli rakennerahastotyöstä.

Toiseksi maakunnan suunnittelutyössä on otettava entistä kokoavampi ote. Erityisesti nelivuotiskausittain laadittava maakuntaohjelma on nähtävä laajemmin maakuntasuunnitelmaa ja siten maakunnan tahtotilaa korostavana kokonaisstrategiana, ei rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjoja paikallistasolle niputtavana ja pelkästään hanketyötä ohjaavana paperina.

Kolmanneksi suhdetoimintaa on selkeästi lisättävä ja laajennettava. Hyvät kansainväliset verkostot on säilytettävä. Maakuntatasolla on luotava säännölliset yhteistoimintamallit niin poliittisten piirijärjestöjen, ay-toimijoiden kuin elinkeinoelämän edustajienkin kanssa. Kansallisella tasolla on suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tehtävä aktiivista suhdetoimintaa Helsinkiin päin. Me lappilaiset olemme tämän aina osanneet ja kuten tiedämme, puitteet suhdetoiminnalle ovat Suomen parhaat.

Neljänneksi kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä edunvalvonnassa ja yhteisten asioiden esiin nostamisessa on tiivistettävä. Uusista toimintamalleista keskustelimmekin jo kuntajohtajien kanssa. Aloitan kesäkuussa kuntakierroksen tarkoituksenani vierailla kaikissa Lapin kunnissa ja tutustua paikallisiin asioihin. Kuntajohtajatapaamisia teemoitetaan ja myös jalkautetaan maakuntaan. Kuntataloustyöryhmä jatkaa edelleen, tämän lisäksi liiton edunvalvonnan tueksi suunnitellaan seutuorganisaatioiden edustajista koottua säännöllisesti kokoontuvaa sparraustiimiä.

Viidenneksi ja viimeisimmäksi liiton on uskallettava olla esillä, tehdä rohkeitakin aloitteita ja pitää keskustelua maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista yllä. Otin tulohaastattelussani esille lappilaisen maakuntamallin mahdollisuuden – tässä palvelurakenteiden murrosajassa tätä sinällään jo vanhaa ajatusta ei saisi nyt hukata vaan pitää aktiivisesti esillä. Ilman tavoitteita, aloitteita ja esilletuloja emme koskaan saavuta mitään.

8.4.2013

 

KEVÄÄN TUNTUA

Pääsiäinen on jo ohi, huhtikuukin lähestyy jo kohta puolta väliä. Kevään tuntua on oikeastaan vain valoisan ajan lisääntymisessä ja auringonpaisteessa, muutoin kireät yöpakkaset ovat pitäneet yllä talvisia kelejä. Hankikannosta ei oikein ole vielä tietoakaan, tosin työkiireiden vuoksi joudun tältä keväältä suureksi harmikseni jättämään jo perinteeksi muodostuneen viikon mittaisen Kemihaaran ahkionvetoreissuni väliin. No, kevät se tulee ensi vuonnakin..

Kevät on pitänyt tosiaan kiireisenä töiden puolesta, matkavuorokausia on kertynyt reippaan puoleisesti. Reilun kuukauden työrupeamaan on jo mahtunut kaivoskonferenssi Torontoon, Pohjois- ja itä-Suomen EU-toimiston avajaiset Brysselissä, maakuntajohtajien, Ely-ylijohtajien ja ministeriöiden yhteisen lumileirin Kuopion Tahkolla sekä muita lyhyempiä matkoja. Tiivis matkustaminen on kyllä vaikeuttanut talon sisäisiin asioihin perehtymistä – varsinkin alussa työ edellyttäisi riittävää aikaa ja läsnäoloa virastolla. Seuraava kuukausi kalenterissa näyttää kuitenkin tältä osin paremmalta.

UUSI VALTUUSTOKAUSI

Valtuustokauden vaihtuessa kevät tuo mukanaan myös luottamushenkilöiden vaihtumisen Lapin liitossa. Kuntayhtymän edustajainkokous pidettiin pari viikkoa sitten ja kokouksessa valittiin liitolle uusi valtuusto. Uuden valtuuston ensimmäinen kokous pidetään toukokuun 20.-21. päivä, tällöin valitaan liitolle myös uusi hallitus. Samassa yhteydessä järjestämme uusille valtuutetuille tiiviit tietoiskut liiton toiminnasta sekä erillisen tulevaisuusseminaarin, jonka kautta pyrimme osallistamaan uusia valtuutettuja juuri käynnistettyyn maakuntaohjelman uudistamistyöhön.  Vanha hallitus pitää viimeisen kokouksensa viikon päästä maanantaina.

Toimielinten ja luottamushenkilöiden vaihtuminen on aina nivelkohta kunnalliseen demokratiaan perustuvissa organisaatioissa.  Jo nyt on tiedossa, että hallituksen kokoonpano tulee muuttumaan niin henkilöiden kuin paikkajakaumankin osalta. Itse näen tämän nivelkohdan erityisesti mahdollisuutena. Pyrimme jatkossa entistä enemmän osallistamaan ja korostamaan liiton hallitusta strategisten kysymysten linjaajana ja asiavalmistelun pohjustajana. Edelleen itse näkisin, että valtuuston roolia strategiatyössä tulisi pyrkiä korostamaan nykyistä enemmän. Miten ja minkälaisilla työmuodoilla – nämä ovat vielä pohdinnassa. Kokoushallinnan osalta nivelkohta olisi luonteva sähköisten välineiden käyttöönotolle, tällä osa-alueella Lapin liiton kaltainen pieni ja tiivis organisaatio voisi tehostaa toimintaansa.

SOTE-SOPAN PORINAA, KUNTARAKENNEUUDISTUSTA JA VALTIONOSUUSPEIKKOJA

Hallituksen kehysriihi oli ja meni, viime viikot on käyty lähinnä keskustelua siitä, mitä siellä oikein päätettiinkään. Monella rintamalla etenevän kuntauudistuksen osalta päätöksiä tuli ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta. Tätäkin päätöstä leimaa nyt kuitenkin melkoinen tietämättömyys; uuden linjauksen mukaisesti selvitysmiesten helmikuun lopussa esittämiä 34 sote-alueita vähennetään, yhteistoiminta järjestetään vastuukuntamallilla ja jo 20 000 asukkaan väestöpohjalla voidaan palveluita jatkossa järjestää.

Ainakaan minulla ei ole nyt kokonaisuudesta mitään kuvaa – selvitysmiehethän ehdottivat Lappiin kahta sosiaali- ja terveysaluetta, jotka muodostettaisiin nykyisten sairaanhoitopiirien alueiden pohjalta ja toimisivat kuntayhtymäpohjalta. Tämä esitys oli selkeä ja tässä vaiheessa myös reaalipolitiikkaa tunnustava. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa kuntarakennelaki annettiin eduskunnalle samalla sisällöllä kuin ennen kuntakuulemisia ja sen mukaisesti käytännössä kaikkien kuntien tulisi ruveta liitosselvityksiin viimeistään syksyllä. Samaan aikaan kokonaisuuden kannalta olennainen - Lapin näkökulmasta se ainoa tärkeä - ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelinjauksista on aivan ilmassa. Toivon todella, että asiassa saataisiin selkeitä jatkolinjauksia mahdollisimman pian.

Näiden kahden rakenneuudistuksen ohessa on etenemässä myös valtionosuusuudistus, jonka merkitys kunnille saattaa tulla olemaan se kaikkein keskeisin. Selvitysmies julkisti uuden vos-järjestelmän perusteet reilu kuukausi sitten. Lapin kuntien näkökulmasta periaatteisiin sisältyy selkeitä uhkatekijöitä; peruskriteerien olennainen vähentäminen ja painopisteen siirtäminen kustannusten tasaamisesta tulojen tasaamiseen voivat vähentää järjestelmän olosuhteiden tunnistamiskykyä. Myöskään uudet julkaistut kriteerit vieraskielisyys ja työpaikkaomavaraisuus eivät kohtaa suoraan Lapin olosuhdetekijöitä.

Uudistuksen jatkovalmistelu on Lapin kunnille ja Lapin liitolle erittäin keskeinen edunvalvontapaikka. Meidän tulee voimakkaasti korostaa valtionosuusjärjestelmän perustehtävää; kuntien peruspalveluiden tuottamisen rahoituspohjan varmistamista erilaisissa olosuhteissa ja toimintaympäristöissä. Järjestelmän tulisi jatkossakin kyetä tunnistamaan olosuhdetekijöistä johtuvat erot kuntien palvelutuotannon kustannuksissa. Puheet valtion subventointijärjestelmästä köyhille kunnille tulee johdonmukaisesti torjua perustuslain sisällön ja hengen vastaisena politikointina.

 

26.3.2013

BLOGISTA JA ALUN TUNNELMISTA

Tätä kirjoittaessani takana on nyt kolme täyttä työviikkoa Lapin liitossa. Alku on ollut varsin vauhdikas – uusi työ on sisällöltään hyvin erilainen kunnanjohtajan työhön nähden, toimintaympäristö on laajempi ja yhteistyöverkostot ovat monilta osin uusia. Tähän kun lisää vielä sen, että monet Liiton kannalta erittäin tärkeät asiat kuten uuden ohjelmakauden valmistelu ovat juuri nyt kiivaimmassa vaiheessaan, voi rehellisesti todeta, että kiirettä on pitänyt.

Moneen liikkuvaan junaan on siis vielä hypättävä mukaan. Voin kuitenkin jo tällä kokemuksella todeta, että liitossa on erittäin asiantunteva ja työhönsä sitoutunut henkilöstö, jonka varaan on helppo rakentaa omaa tehtävää. Hyvä työyhteisö mahdollistaa myös työn priorisoinnin ja järkevän vastuunjaon, joka onkin yksi kuluvan vuoden tavoitteistani viraston sisällä. Tähän liittyen hallitus hyväksyi viime kokouksessaan tämän vuoden työni painopistealueiksi maakuntaohjelman valmistelun, uuden ohjelmakauden Lapin rahoituskehyksen, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan sekä sidosryhmäsuhteet ja viraston toiminnan kehittämisen. Nämä laajat teemat täsmentyvät kuluvan vuoden aikana, mutta niihin pyrin suuntaamaan omaa työpanostani.

Yksi keskeisimmistä tavoitteistani työssä tulee olemaan yleisen avoimuuden ja liiton työn tunnettuuden lisääminen. Toimiessani Posion kunnanjohtajana kirjoittelin säännöllisesti kunnanjohtajan blogia yli kuuden vuoden ajan. Kokemukset tästä olivat erittäin myönteisiä ja hallituksen kanssa käymieni keskustelujen pohjalta tarkoituksenani on nyt myös kokeilla blogin toimivuutta ja käyttöä maakuntajohtajan tehtävässä. Pyrin viikon tai parin välein tuomaan tätä kautta ajankohtaisia kuulumisia työstämme, taustoittamaan kulloinkin esillä olevia asioita ja nostamaan esille maakunnan kannalta tärkeitä teemoja. Ylläpitoresurssien pienuuden vuoksi blogissani ei ole suoraa kommentointi- tai palautemahdollisuutta, mutta mikäli jokin teksteistä herättää ajatuksia, toivon kaikilta lukijoilta suoraa palautetta joko sähköpostitse tai puhelimitse.

KEHYSRIIHI JA OHJELMATYÖ

Hallituksen puoliväliriihi pidettiin viime viikolla. Julkisuudessa on keskusteltu paljon riihen linjapäätöksistä ja niiden vaikutuksista. Monet riihessä linjatut asiat tulevat vielä lähiaikoina täsmentymään, joten tässä vaiheessa on vaikea tehdä tarkempaa analyysiä. Kerroin jo viime perjantaina Lapin radiolle alkutunnelmia, Lapin osalta jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että nelostien parannushankkeet ja kuljetustuen jatkopäätös ovat erinomaisen tärkeitä. Liikennehankkeiden osalta Lapin radion uutiseen oli kuitenkin ujuttautunut virhe Kaukosen sillan osalta – sehän on edelleen lisätalousarviokysymys ja vailla lopullista päätöstä. Tämän elinkeinollisesti erittäin tärkeän hankkeen toteutumiseksi meidän on edelleen tehtävä laajalla rintamalla töitä.

Uuden ohjelmakauden valmistelu on nyt meidän pohjoisen alueen kannalta erittäin tärkeässä vaiheessa kahdella tasolla – rahoituksellisesti ja sisällöllisesti. Suomen saama rahoitus rakennerahastoista laskee tulevalla kaudella nykyisestä noin 1,7 miljardista eurosta reiluun 1,3 miljardiin euroon. Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitukseksi olisi jatkossa tulossa 30 euroa/henkilö vuodessa, kun tällä kaudella se on ollut 35 euroa/henkilö. Lähiaikojen keskeinen haaste tulee olemaan, miten tuo 1,3 miljardin euron kokonaispotti jyvitetään kansallisesti. Suurin osa rahoituksesta Suomeen tulee käytännössä Pohjois- ja Itä-Suomen harvan asutuksen ja erityisolosuhteiden perusteella ja tämän johdosta pidämme perusteltuna, että erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen tulisi saada myös ansaitsemansa osuus rahoituksesta.

Rahoituksen ohella suuri haaste on myös uuden ohjelman sisältö. Kun nykyinen EAKR –ohjelma on laadittu viidelle alueelle ja ESR valtakunnallisen osion lisäksi jaettu neljälle alueelle, aiotaan tulevalla ohjelmakaudella kaikki niputtaa yhteen valtakunnalliseen ohjelmaan. Uusi ohjelma kattaisi siis koko Suomen ja sisältäisi sekä EAKR - että ESR -rahoitteisen toiminnan. Tässä kontekstissa on erittäin haasteellista, että Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityispiirteet saataisiin riittävällä tavalla esille ohjelman toimenpidelinjauksissa – kuten tiedämme, Suomi on laaja maa ja olosuhteet etelän kasvukeskuksissa verrattuna tänne pohjoisen olosuhteisiin ovat täysin erilaiset.

KEHITTÄMISJOHTAJAN VAALI

Lopuksi on vielä syytä käydä lyhyesti läpi paljon puhuttanutta liiton kehittämisjohtajan vaalia.  Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä asiassa viime viikon tiistaina ja piti voimassa aiemman Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan kolme vuotta sitten tehty kehittämisjohtajan vaali oli laiton.

Prosessi on kestänyt pitkään, yksilön näkökulmasta voi kyllä sanoa että kohtuuttoman pitkään. Omalla tavallaan viraston organisaatiokin on ollut tämän kolmen vuoden ajan välitilassa. Tehtäväähän on hoitanut koko ajan virkaa tekevänä silloin valituksi tullut Marko Varajärvi. Päätös on nyt kuitenkin saatu ja sen pohjalta asiaa valmistellaan edelleen. Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että kehittämisjohtajan tehtävä laitetaan uudelleen hakuun hallituksen toimesta huhtikuun 15. päivän kokouksessa. Mitä todennäköisimmin tehtävä tullaan laittamaan hakuun aiemman hakuilmoituksen mukaisilla ehdoilla, koska lähtökohtaisesti kaikki silloin hakuprosessissa mukana olleet voivat edelleen halutessaan hakea tehtävää.

Virkaan liittyvien tehtävien hoitaminen tulee kuitenkin varmistaa mahdollisimman nopeasti. Tilanne on erityisen haasteellinen nyt, kun kehittämisjohtajan tehtävään olennaisesti kuuluvan uuden ohjelmakauden valmistelu on käynnissä. Viran täyttöprosessi kestää mahdollisesti useita kuukausia ja vastuualueen henkilöstörakenne on tehtäviin nähden melko ohut. Marko Varajärvi on itse todennut, ettei ole enää käytettävissä tehtävää uudelleen täytettäessä. Huomioiden tämä lähtökohta sekä tehtävien sujuvuus ja tehtäväjaot viraston sisällä, olen tänään päättänyt nimetä Marko Varajärven hoitamaan vt. kehittämisjohtajana tehtävää, kunnes virka on vakinaisesti täytetty.

Pitkä välitila on nyt päättynyt, hallitus käynnistää toimivaltansa mukaisesti viran täyttöprosessin uudelleen ja tämän väliajan osalta mennään siis nykyisellä henkilöstömiehityksellä.  Itse toivon organisaation ja henkilöstön näkökulmasta, että tällaisia pitkiä välitiloja ei enää tulisi vaan tuleva täyttöprosessi saadaan vietyä läpi avoimesti ja sujuvasti.

Näytetään tulokset 46 - 49 / 49
Merkintöjä per sivu
Sivu 10