Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

31.3.2014

SOTE-YLLÄTYS

 

Viikko sitten sunnuntaina saimme sitten yllättävän uutisen; maahan on syntynyt sote-sopu. Sopu syntyi mallista, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirretään viidelle nykyisen yliopistosairaalan pohjalle rakentuvalle ERVA-alueelle; Lappi olisi osa yli puolen Suomen kattavaa Oulu-johtoista aluetta. Kesäkuun alkuun mennessä pitäisi sitten sopia parlamentaarisella valmistelulla mallin yksityiskohdat, joiden pohjalta uusi rakennelaki tulisi kesän korvilla kuntin lausunnoille ja eduskuntakäsittely olisi sitten vuorossa syksyllä.

 

Ratkaisun syntyminen oli tietenkin ehdottoman hyvä asia kolmen vuoden väännön jälkeen. Malli on tietenkin kompromissi; hallitus joutui perääntymään vastuukuntaideologiastaan ja uudistuksen kytkemisestä kuntarakenneuudistukseen, Keskusta taas joutui perääntymään maakunta-kotikuntamallistaan ja tyytymään paljon keskitetympään malliin. Yhtä kaikki; ratkaisu osoitti, että vaikeiden ja yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden avain on parlamentarismi – toivottavasti jatkossa tämä oppi muistetaan ja parlamentaarisen valmistelun arvo ymmärretään.

 

JATKO LAPIN NÄKÖKULMASTA

 

Lapin osalta linjaus tarkoittaa tietenkin sitä, että palveluiden järjestämistä koskeva päätösvalta siirtyy Ouluun. Sen sijaan tuottaminen voidaan jatkossakin toteuttaa alueellisesti; maakunnallisesti, sairaanhoitopiirirakenteeseen nojaten tai kunnallisesti. Lisäksi malli avaa tietenkin näkökulmasta riippuen mahdollisuuksia tai uhkakuvia tuotannon avaamisen nykyistä laajemmassa mittakaavassa yksityisille markkinoille. Suuressa kuvassa tietenkin jo nyt voidaan spekuloida, johtaako malli lopulta rahoituksen yksikanavaisuuden pohjalta myös rahoitusvastuun siirtämiseen ERVA:lle, jolloin sosiaali- ja terveyspalvelut käytännössäkin irtautuvat kuntaperusteisuudesta.

 

Paljon on vielä siis auki ja jatkovalmistelun varassa. Tässä tilanteessa olemme pohtineet selevitysmies Tommi Lepojärven johdolla valmisteltua Lapin palvelurakennemallin jatkotyötä, mallin päätösseminaari pidettiin tänään Torniossa. Varsin laajapohjainen näkemys on muodostunut siitä, että työtä tulisi jatkaa, mutta hieman eri näkökulmalla. Tässä uudessa tilanteessa tulisi nyt pystyä varmistamaan edunvalvonnan keinoin, että sote-rakennelain jatkovalmistelussa voisimme turvata edelleen Lapin olosuhteisiin mahdollisimman kattavan ja riittävän palvelurakenteen. Tämä edellyttää mm. lappilaisten tuotantorakenteiden hahmottamista ja mahdollisen lähipalvelulain ajamista. Liiton hallitus käsittelee tältä pohjalta jatkohanketta kokouksessaan 14.4.  

 

UHKA SUURELLE ALUERAKENNEKUVALLE

 

Malliin sisältyy kuitenkin pitemmälle ulottuva ja paljon laajakantoisempi uhkakuva aluerakenteen keskittymisestä. Jo nyt pohjoisen näkökulmasta on tehty lukuisa määrä ratkaisuja, joilla palveluita ja toimintoja on keskitetty Ouluun; hätäkeskus, hallinto-oikeus, ELY-keskusten rakennerahastohallinnointi ja viimeisimpänä luonnonvarakeskuksen strateginen päätoimipaikka. Isossa aluerakennekuvassa on jo siis tapahtunut asteittaista keskittymistä ja nyt tehdyn sote-ratkaisun mukana siirtyy suuri määrä päätös- ja rahoitusvaltaa viidelle keskuskaupunkialueelle.

 

Tässä isossa kuvassa Lapin näkökulmasta on suuri uhka, että koko Suomen aluerakennetta pyritään jatkossa hahmottamaan ja keskittämään nyt tehdyn viiden ERVA:n aluejaolle. Tämän aamun uutisissa kuntaministeri Virkkunen kertoi, että valtion aluehallinnon uudistus pyritään viemään loppuun vielä tämän vuoden aikana ja siinä tavoitteena on elyjen, avien, te-toimistojen, maistraattien ja muiden virastojen väheneminen ja yhdistäminen.

 

Uudistuksen yhtenä tavoitteena on yhtenäistää tällä hetkellä hyvin sekava valtionhallinnon aluejaotus, mikä sinällään on erittäin järkevää. Olennaista kuitenkin on, että aluejaotuksen tulisi jatkossakin pohjautua luonnollisiin ja identiteetiltään vahvoihin maakunta-alueisiin, ei keinotekoisesti keskitettyihin mammuttialueisiin. Vain tällä tavoin voidaan varmista hallinnon ja kehittämisen aluelähtöisyys. Lapin näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää, kattaahan jo nyt maakuntamme kolmasosan Suomesta ja on itse asiassa tällä hetkellä niitä harvoja alueita Suomessa, jossa aluejaotus keskeisimpien viranomaisten osalta on jo nyt luonnollisella tavalla maakuntapohjainen.

 

KEVÄTHANGILLE

 

Lapissa kevät on nyt parhaimmillaan; lunta riittää, hanget kantavat ja aurinko paistaa. Olen saanut puristettua kalenteristani loppuviikon lomaa ja nyt on aika vähän hengähtää - huomenaamulla kutsuvat miestä ja ahkiota sitten Kemihaaaran erämaa-alueen hanget. Nauttikaa kaikki keväästä ja auringosta!

28.2.2014

NO ONKOS TULLUT KESÄ

 

Helmikuu on ollut täällä Lapissakin poikkeuksellisen lämmin, Sodankylän yli 100 vuoden seurantajaksolla vain vuonna 1990 on ollut helmikuussa lämpimämpää. Talvi ei kuitenkaan ole vielä selätetty, olen aivan varma että lunta vielä riittää pitkälle kevääseen niin matkailijoiden kuin paikallistenkin iloksi.

 

Leudossa helmikuussa töitä on paiskittu Lapin sote-mallin, uuden ohjelmakauden rakennerahastohallinnoinnin ja Lappi-sopimuksen parissa – muiden muassa. Kaikissa näissä prosessit etenevät nyt aika mielenkiintoisesti, luvassa onkin meillä Lapissa hyvin haastava kevät.

 

RIIHEEN PUITAVAA

 

Sanalla haastava voisi kuvata myös tilannetta valtakunnan tasolla. Tämän kevään hallituksen kehysriiheen latautuu nyt poikkeuksellisen paljon odotuksia. Julkinen taloutemme Suomessa on pahasti alijäämäinen, julkisen velan kasvua ei ole saatu taitettua ja kevään kehysriiheen ollaankin menossa kolmen miljardin sopeuttamistarpeella – tosin jotkin tahot pitävät tätäkin tasoa vielä liian pienenä. Tilanteen vakavuutta kuvannee se, että kuluvalla viikolla pääministeri neuvotteli asiasta oppositionkin kanssa. Lopputulemana oli tiivistetysti se, että tilanteen vakavuuden tunnustavat kaikki, mutta lääkkeistä ei sopua löytynyt.

 

Kansantalouden tasapainottaminen ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä. Yksinkertaisimmillaan se koostuu kolmesta palikasta; menojen leikkaamisesta, verojen korotuksista tai talouskasvusta. Nykyinen hyvin huolestuttava tilanne on yksinkertaista seurausta siitä, että talouden kasvutavoitteet ovat pettäneet kerta toisensa jälkeen ja tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei keinovalikoimassa ole muuta kuin menojen karsiminen ja verojen korottaminen. Näillä taas pahimmillaan tukahdutetaan se pienikin toivo talouskasvusta, mikä puolestaan syöksykierteenomaisesti voi edelleen syventää talouskriisiä.

 

KASVUN ESTEIDEN PURKUTALKOOT

 

Talousvajeemme on sen verran syvä, että kaikkia noita kolmea keinoa tarvitaan, mutta niiden käytössä olisi oltava erittäin tarkkana. Veronkorotuksilla ei saa enää syödä ostovoimaa eikä heikentää yritysten kilpailukykyä. Julkisten menojen leikkaamisessa suurimmat tehostamishyödyt tulevat edelleen kuntauudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten kautta – mikäli ne voidaan toteuttaa kunta- ja aluelähtöisesti sekä palvelurakenteet ja työnjako edellä. Tämän lisäksi tarvitaan konkreettisia ratkaisuja, mistä julkisista palveluista meidän tulee luopua.

 

Suurin painopiste tulisi kuitenkin asettaa toimenpiteisiin talouskasvun aikaansaamiseksi. Osana käynnissä olevaa kuntauudistusta käynnistettiin nk. norminpurkutalkoot. En tiedä missä vaiheessa nämä talkoot ovat, mutta mielestäni nyt kansakunta tarvitsisi kipeästi norminpurkutalkoiden lisäksi erityisiä kasvun esteiden purkutalkoita. Kasvun eväitä meillä nimittäin olisi, mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä erilaisilla osaratkaisuilla ja sektorisuunnitelmilla luomme vain esteitä, joilla orastavakin kasvu saadaan tyrehtymään.

 

LAPPI ON VALMIS TULEMAAN TALKOISIIN

 

Erityisesti meillä Lapissa olisi vahva halu ja tahtotila hyödyntää sitä potentiaalia, joka logistiseen asemaamme, luonnonvaroihimme ja luonnonolosuhteisiimme liittyy osana arktista kehitystä. Lapin talouskehitys on näinä vaikeinakin aikoina ollut positiivisempaa ja nopeampaa kuin valtakunnallisesti. Erityisesti matkailun ja kaivostoiminnan vahva kasvu ovat olleet kehityksen taustalla. Nyt kuitenkin nämäkin kasvualat ovat kohdanneet hyvin kotikutoisia uhkakuvia; matkailun osalta kuihduttava lentoliikennestrategia sekä lyhytnäköinen veropolitiikka, kaivosten osalta erityisesti malminetsintään liittyvä viranomaisyhteistyön puute ja aivan liian ahtaat ympäristönäkemykset.

 

Kasvun esteiden purkutalkoot ovat kuitenkin pitkälti kiinni Helsingin linjauksista – asenteesta ja kokonaisnäkemyksestä. Paljon olisi tehtävää, ainakin kun kuuntelin tänään elinkeinoministeri Vapaavuoren pohjoisen vierailun viestejä matkailulle - joka muuten on tällä hetkellä niitä harvoja Suomen vientiteollisuuden kasvualoja! Hän perusteli juuri kansantalouden tilalla mm. hallituksen aikeita supistaa lentoasemaverkkoamme ja mahdottomuutta palauttaa yritysten edustuskulujen verovähennysoikeus. Samoin perustein hän suhtautui nihkeästi matkailuelinkeinon ehdotukseen alkoholiverotuksen keventämisestä matkailualalla.

 

Minusta juuri tämän tyyppiset ratkaisut ja linjaukset ovat tällä hetkellä kansantaloutemme kannalta kohtalokkaita. Jotenkin metsää ei nyt nähdä puilta - pelkällä kamreeritaloudella ajaudumme yhä syvemmälle kriisiin ja tukahdutamme viimeisetkin kasvun eväät. Kevään kehysriihessä haluaisin nähdä selkeitä talouskasvuun tähtääviä täsmätoimenpiteitä suppeista näkökulmista tehtyjen saneeraustoimenpiteiden sijaan. Mikäli näitä saisimme, ainakin meillä täällä Lapissa alue ja elinkeinoelämä olisivat valmis tulemaan talkoisiin mukaan.

16.1.2014

VUOSI ON VAIHTUNUT

Vuosi on vaihtunut ja työt jatkuvat, edessä tuntuu olevan melkoisen kiireinen kevät. Hallitus kokoontui jo kuluvalla viikolla ja otti muun muassa kantaa joulun alla julkistettuun uuteen valtionosuusjärjestelmään sekä hyväksyi Lapin liikennejärjestelmän aiesopimuksen. Toinen tiiviisti työn alle siirtynyt hanke on tulevan Lappi-sopimuksen valmistelu.

Yksi akuuteimmista työn alla olevista asioista on kuitenkin tuleva metsähallituslaki, josta tänään Rovaniemellä järjestettiin myös virallinen kuulemistilaisuus. Lapille valtion omaisuus ja sen hoitoon liittyvät kysymykset ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa; maakunnan pinta-alasta yli puolet on valtion hallinnoimaa ja kehittämisemme nojaa tulevaisuudessakin vahvasti monen elinkeinon osalta luonnonvarojemme ja luonnonolosuhteidemme kestävään käyttöön.

METSÄHALLITUSLAIN UUDISTAMINEN

Uusi metsähallituslaki on tarkoitus säätää kuluvan vuoden aikana. Lakiluonnoksen mukaan metsähallitus jatkaisi nykyisenkaltaisena liikelaitoskonsernina eduskunnan, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön tulosohjauksessa. Myös valtion maat säilyisivät valtion omistuksessa ja liikelaitoskonsernin hallinnassa. Keskeinen muutos nykyiseen olisi kuitenkin se, että liikelaitoskonsernin sisällä sen nk. markkinoilla harjoittama liiketoiminta yhtiöitettäisiin – keskeisimpänä tietenkin metsätalouden toiminta. Perusteluna yhtiöittämiselle on esitetty EU-kilpailulainsäädännön vaatimukset.

Juuri tämä uuden liikelaitoskonsernin rakenne ja erityisesti metsätalouden yhtiöittäminen konsernin sisällä on aiheuttanut huolia ja kysymyksiä meillä täällä pohjoisessa. Meille vakuutellaan, ettei mikään muutu, mutta ilmassa on edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vähänkin historiaa ja julkisen sektorin toimintarakenteita tuntien voi kyllä todeta, että yhtiömuotoiseen toimintaan siirtyminen keskeisimmän valtion omaisuuden hallinnan ja käytön osalta voi avata kehityspolkuja, joiden päätä emme aidosti vielä tiedä. Tällä hetkelläkin meillä on ongelmia metsähallituksen kanssa, jos katsomme asiaa kansanvaltaisen ohjauksen, avoimen ja läpinäkyvän toiminnan ja etenkin metsäomaisuuden hallinnan ja hoidon kokonaisuuden näkökulmista – yhtiömuoto metsätalouteen tuntuu tässä kontekstissa melkoiselta lisäriskiltä.   

Miksi sitten olemme tässä tilanteessa, miksi pitää yhtiöittää? Jotta tilannetta voisi ymmärtää, on palattava ajassa reilu viisi vuotta taaksepäin EU:n komission Destiaa koskevaan päätökseen ja sitä seuranneeseen Suomen reagointiin. 

DESTIASTA MUTKITELLEN TÄHÄN PÄIVÄÄN

Metsähallituslain uudistamisprosessin juuret ovat EU:n komission joulukuussa 2007 tekemässä päätöksessä, jossa se katsoi silloisen tieliikelaitoksen eli nykyisen Destian saamien etujen olevan soveltumattomia yhteismarkkinoille. Edut olivat käytännössä konkurssikelvottomuus ja verotuksellinen asema. Päätöksen jälkeen alkoi prosessi, jossa monelta osin tiivistyy joissakin yhteyksissä Suomen saama kuva EU:n ”mallioppilaana” – yhtä organisaatiota ja sen toimintamallia koskevan huomion johdosta koko liikelaitosmalli nostettiin oma-aloitteisesti tikun nokkaan.

Ensimmäiseksi valtio päätti luopua toistaiseksi uusien liikelaitosten perustamisesta ja aloitti laajan selvityksen liikelaitosmallin soveltuvuudesta EU:n sisämarkkinoilla. Selvitys valmistui 2009 ja siinä linjattiin, että valtion liiketoimintaa harjoitetaan pääsääntöisesti osakeyhtiömuodossa ja liikelaitos voi olla pysyvä toimintamuoto vain silloin, kun liikelaitos ei toimi markkinoilla kilpailutilanteessa. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi ehdotukset ja linjasi, että tämän pohjalta valmistellaan hallituksen esitykset silloisen Ilmailulaitoksen, Luotsausliikelaitoksen ja Varustamoliikelaitoksen muuttamiseksi osakeyhtiöiksi ja tehdään ehdotukset Metsähallituksen ja Senaatti-kiinteistöjen organisaatiovaihtoehdoiksi.

Asiat etenivät nopeasti; vuoden 2010 alusta osakeyhtiöiksi muutettiin kolme valtion liikelaitosta; ilmailulaitos Finavia, varustamoliikelaitos Finstaship ja Merenkulkulaitos. Vuoden 2010 aikana uusittiin valtion liikelaitoksia koskeva laki, jossa vahvistettiin edellä todettu periaate markkinoilla toimivien liikelaitosten yhtiöittämisestä – liikelaitokset riisuttiin in-house -toimijoiksi. Lain valmistelussa poliittinen harkinta kuitenkin tuli vielä mukaan peliin, jarrua painettiin ja Metsähallitus jätettiin sen ulkopuolelle - maa- ja metsätalousministeriö halusi vielä kerran selvittää, voiko Metsähallitus jatkaa toimintaansa liikelaitoksena.

Tästä aikalisästä johtuen Metsähallitus on toiminut tähän asti vanhalla lainsäädäntöpohjalla ja uutta toimintamallia on nyt sitten valmisteltu edelleen tilanteeseen, jossa nyt olemme. Aikalisä on kohta käytetty, mutta vaihtoehdottomuus herättää vielä kysymyksiä. Todellista vaihtoehtotarkastelua mahdollisuudesta toimia liikelaitoksena ei ole tehty, vaan valmistelussa on edelleen pitäydytty vuoden 2009 Destia –reagointiin pohjautuvassa periaatelinjauksessa kaiken liiketoiminnan yhtiöittämisestä.

METSÄÄNKÖ MENNÄÄN?

Vaihtoehtoja kuitenkin olisi. Useiden lakiasiantuntijoiden mukaan EU- tai kansallinen sääntely ei edellytä, että valtion olisi harjoitettava taloudellista toimintaa tietyssä juridisessa muodossa. Merkitystä on vain sillä, että taloudellista toimintaa harjoittava yksikkö ei saa etuja, jotka olisivat EU:n valtiontukisääntelyn tai kotimaisen kilpailuneutraliteettisääntelyn vastaisia – käytännössä siis konkurssisuoja ja poikkeava verokohtelu. Kilpailuneutraalin liikelaitoksen muotoinen metsähallitus olisi siis juridisesti täysin mahdollinen, mutta jostain syystä tätä vaihtoehtoa ei ole aidosti edes selvitetty edellä todetun aikalisän aikana.

Metsähallituksen liiketoimintojen ja erityisesti metsätalouden yhtiöittämisessä on siis kyse poliittisesta ratkaisusta – ei juridisesta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään osakeyhtiömuotoista toimintaa kohtaan, mutta kansanvaltaisesta ohjauksen, avoimen ja läpinäkyvän toiminnan ja metsäomaisuuden hallinnan kokonaisuuden näkökulmasta olisi aidosti mielenkiintoista vertailla nyt esitettyä toimintamallia ja puhdasta kilpailuneutraalia liikelaitosta. Kun puhumme kansallisomaisuudestamme, minusta tämäkin vaihtoehto pitäisi katsoa.

Kuluva vuosi onkin nyt metsähallitusuudistuksen osalta mielenkiintoinen; hyväksytäänkö suoraan nyt esitetty malli vai otetaanko aikalisän jatkoksi suoraan oikea erätauko, jonka aikana selvitettäisiin rinnalle mitä aidosti tarkoittaisi kilpailuneutraalin liikelaitoksen malli? Minusta kyseessä on nyt niin suuresta asiasta, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi aidosti perusteltu. Mikäli nykyesityksellä mennään, erityisesti meille pohjoisessa on luvassa melkoinen vartijan rooli; pitääkö lupaus tilanteen säilymisestä ennallaan – etenkin kun nykytilannekin edellyttäisi parantamista?

19.12.2013

LOPPUKIRI

Joulukalenterin luukkuja on avaamatta enää viisi, silti töitä tuntuu riittävän edelleen. Erityisesti tämä joulukuu on tuntunut tuovat melkein jokaiselle päivälle uuden asian työlistalle; hallituksen rakennepakettia on pureskeltu kuun vaihteesta lähtien, valtionosuusuudistuksen kuntakohtaiset luvut saimme vihdoin viime viikolla, lentoliikennestrategian väliraportti tuli ulos kuluvalla viikolla ja viimeisimpänä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelakiesitys saatiin ulos tänään. Kuten listasta huomaa, mistään suklaakalenterista ei tänä jouluna voi puhua, sen verran hankalasti pureskeltavia asioita on luukuista eteen pudonnut!

Kaikkien edellä esitettyjen asioiden jatkovalmistelu menee seuraavan vuoden puolelle, joten pureskeltavaa tulee varmasti edelleen riittämään. Ajankohtaisin ja Lapin kannalta myös ehkäpä tärkein asia on kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennepaketti, josta nyt ohessa hieman lisää lappilaisesta vinkkelistä

VALMISTELUN KUKKANEN

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen valmistelu viimeisen kahden vuoden aikana kaikkine juonikuvioineen lähentelee saippuasarjatasoa. Kaikki lähti oikeastaan kulkemaan väärään suuntaan jo hallitusohjelmasta ja sen jälkeisistä linjauksista, joilla sote-uudistus kytkettiin yhteen kuntarakenneuudistuksen kanssa. Yhteen kytkeminen tapahtui linjaamalla, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on vahvoilla peruskunnilla. Sote-palveluiden järjestämisen kannalta paljon järkevämpi kuntayhtymämalli suljettiin pois siis ideologisilla perusteilla ja näin uudistuksen todellinen tavoite palveluiden turvaamisesta ja järkevästä organisoinnista todellisuudessa katosi – siitä tuli eräänlainen kuntarakenneuudistuksen keppihevonen.  

Tämä tausta huomioiden ei ole ollenkaan ihme, että uudistuksen valmistelu onkin ollut viimeisen kahden vuoden ajan melkoista sirkusta. Asian kimpussa on ollut milloin asiantuntijatyöryhmiä, milloin selvityshenkilöitä ja milloin koordinaatio- tai ministerityöryhmiä. Valmistelua on leimannut kaava, jossa asiaa valmistelleita asiantuntijoita on kerta toisensa jälkeen poliittisesti ohjattu takaisin vastuukuntaruotuun.

 LAKIESITYS

Nyt lakia valmistellut työryhmä on sitten luovuttanut esityksensä peruspalveluministerille ja yllätys yllätys – mikään ei ole muuttunut. Palvelut on tarkoitus kasata maakuntien keskuskaupunkien vastuulle, kuitenkin niin, että sinne perustetaan erillinen toimielin jonka jäsenet valitaan edustajainkokouksella – siis kuin kuntayhtymissä nykyään! Keskuskaupunkien ympärille koottujen sote-alueiden alle voi vielä muodostaa erillisiä perustason sotealueita 20 000 vastuukunnan ympärille hoitamaan joitakin perustason tehtäviä. Poikkeuksen tästä muodostaa kuitenkin pääkaupunkiseutu, jossa sote-alue on Uudenmaan maakunta – kuntayhtymäkö siis?

Esitykseen jätettiin yksi eriävä mielipide ja neljä lausumaa, yksimielisyyttä ei siis löytynyt. Tämä on kyllä ymmärrettävää, sen verran vaikealta ja sekavalta tämän esityksen mukainen eteneminen tässä vaiheessa vaikuttaa. Tuntuu ihmeelliseltä, että ideologinen allergia kuntayhtymiin ja maakuntiin on niin suurta, että sen vuoksi julkisen talouden menojen hallinnan ja samalla kansalaisten palveluiden kannalta keskeisin järjestelmä ajetaan entistä sekavampaan tilaan.

LAPIN MALLI JA NÄKÖKULMA

Olemme Lapissa parin kuukauden ajan työstäneet Lapin omaa mallia, jossa laatikkoleikkien sijaan keskitymme pohtimaan maakunnan tasolla näkemystä palvelurakenteesta. Tätä työtä on nyt syytä jatkaa entistä määrätietoisemmin ja samalla järjestämislain lausuntokierroksella tuotava esiin voimakkaasti nyt esitettyyn malliin liittyvät epäkohdat.

Tämän työn pohjalta on keväällä aloitettava keskustelu myös hallinnosta ja järjestämisestä. Pohjaksi olisi otettava taloudellisuuden ja toiminnallisuuden lisäksi lappilaisten asukkaiden, kuntalaisten ja tietenkin myös kuntien oikeudenmukainen kohtelu. Kyse on pohjimmiltaan siitä, minkälaista maakuntaa haluamme rakentaa. Tältä pohjalta voi syntyä meille Lappiin sopiva malli – vaihtoehtona on tietenkin ideologialtaan aivan toisenlainen, todennäköisesti keskittävämpi rakenne.

RAUHOITTUMISEN AIKA

Nyt on kuitenkin aika hieman hengähtää ja rauhoittua. Haluan tässä yhteydessä kiittää koko Lapin liiton väkeä kuluvan vuoden aherruksesta ja ponnisteluista, erittäin lämpimät kiitokset myös kaikille sidosryhmille ja yhteistyökumppaneille Lapin eteen tehdystä yhteisestä työstä!

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille rauhallista joulua sekä iloista ja menestyksekästä uutta vuotta!

 

5.11.2013

VAUHDIKASTA SYKSYÄ

Syksy kääntyy vääjäämättä kohti talvea, jouluun on enää reilu kuusi viikkoa! Aika on kulunut niin joutuisasti työkiireillä, ettei edes kilttinä oloon ole ehtinyt keskittyä… Toivottavasti joulupukki kuitenkin ymmärtää ja tulee aattona piipahtamaan!

Viime viikkojen työ on hajaantunut moneen eri teemaan; viraston budjetti ja yt-neuvottelut, kaivosalan FEM-konferenssi, lentoliikenneasiat ja rakennerahastovarojen jakoneuvottelut tulevalle ohjelmakaudelle muutama mainitakseni. YT-neuvotteluja on käyty hyvässä hengessä ja näillä näkymin saamme ne päätökseen kuluvan viikon torstaina, tästä tiedotamme sitten erikseen. Joka toinen vuosi yhteiskumppaneidemme kanssa järjestetty vuorossaan jo yhdeksäs FEM-konferenssi pidettiin viime viikolla Levillä ja se keräsi ennätysosanottajajoukon, yli 1000 ihmistä 40 eri maasta ja 400 eri organisaatiosta! Konferenssi oli erittäin onnistunut ja haluan tätäkin kautta välittää vielä kerran kiitokset järjestelykomitealle upeasta työstä. Yllä todetuista teemoista ehkäpä akuutein liittyy kuitenkin lentoliikenneasioihin, joista nyt ajattelin kirjoittaa hieman lisää.

LENTOLIIKENNESTRATEGIA

Liikenne- ja viestinministeriö on valmistelemassa kansallista lentoliikennestrategiaa, jonka on määrä valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Osana tätä työtä on esitetty myös nykyisen lentoasemaverkoston supistamista perusteena lähinnä Finavian taloudellinen tilanne ja Helsinki-Vantaan lentoaseman kilpailuaseman varmistaminen. Supistukset kohdistuisivat lentoasemiin, jotka ovat Finavian ilmoituksen mukaan kannattamattomia.

Vajaa kuukausi sitten kaikki lentoasemapaikkakunnat kävivät liikenneministerin kuultavina ja viime viikolla säätytalolla järjestettiin työpaja, jossa eri alueet pistettiin pohtimaan erilaisia skenaarioita tulevaisuuden lentoasemaverkosta. Tuo tilaisuus oli hyvin hämmentävä ja siitä jäi ainakin minulle erittäin tarkoitushakuinen jälkimaku.

TYÖPAJA

Pohjoinen Suomi oli tilaisuudessa jaettu kahteen työryhmään, jossa toisessa oli tarkasteltavana Oulu, Kemi-Tornio ja Rovaniemi, toisessa taas muut Lapin kentät sekä Kuusamo ja Kajaani. Perusteluna jaolle kysyessäni esitettiin, että muut kuin nk. kaupunkikentät ovat luonteeltaan sesonkiluonteisia matkailukenttiä, joten niitä olisi perusteltua tarkastella erillään. Todellinen syy taisi kuitenkin paljastua, kun työryhmät pääsivät pohtimaan niille esitettyjä skenaarioita: Kaupunkityöryhmä sai tehtäväkseen muiden skenaarioiden ohessa pohtia tilannetta, jossa Kemi-Tornion kenttä ei olisi enää valtion ylläpidettävä ja muut pohjoisen kentät saivat eteensä mm. skenaarion, jossa ne muutettaisiin aukiololtaan sesonkiluonteisiksi.

Tilaisuus siis näytti suoraan sanottuna siltä, että järjestävä taho oli jo tehnyt valmiiksi linjauksia, joille sitten meidän alueiden edustajien piti keksiä perusteluja! Pohjoisen työryhmät eivät kuitenkaan tähän lähteneet, vaan totesimme hyvin yksikantaan, että Lappi ja koko pohjoinen Suomi tarvitsee kaikki nykyiset kentät – muut vaihtoehdot ovat yksinkertaisesti poissuljettuja. Pohjois-Suomessa lentoasemien merkitys on muuta maata suurempi ja myös elinkeinoelämän kasvupotentiaali ja näkymät erinomaiset; emme näe koko kansantalouden näkökulmasta mitään perusteluja lähteä heikentämään tai vaarantamaan näitä näkymiä.

PÄÄ EDELLÄ PUUHUN - KUMPI PÄÄ?

Tilaisuudessa saimme myöskin kuulla, että hallitus saa käsiteltäväkseen lentoasemaverkkoa koskevat linjaukset jo ensi kevään kehysriihessä. Tämä kiire hämmästyttää kovasti; koko strategian pitäisi valmistua vasta vuoden päästä! Olemme monessa yhteydessä viestineet, että lentoasemaverkon tarkastelun tulisi olla viimesijaisin keino pohtia nykyisen järjestelmän toimintaa ja taloudellisuutta, koska siellä tehtävät ratkaisut vaikuttavat osin peruuttamattomasti alueiden elinkeinoelämään, asemaan ja kilpailukykyyn sekä sitä kautta koko kansantalouteen. Ensin tulisi kammata valtionyhtiö Finavian nykyinen organisoituminen ja toimintamalli, käydä läpi liikenneketjut kokonaisuudessaan ja ennen kaikkea pyrkiä murtamaan lentoliikenneoperaattorien luomat pullonkaulat aidolle kansainväliselle saavutettavuudelle myös muiden kenttien kuin Helsinki-Vantaan osalta.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanteessa ollaan menossa kuitenkin aivan väärä pää edellä puuhun ja ainakin minulla herää kysymys miksi? Vaikka kuinka pohdin, en löydä muita intressejä käydä näin aggressiivisesti nykyisen lentoasemaverkoston kimppuun kuin kahden valtionyhtiön strategiset intressit; Finavian ja Finnairin. Mikä sen parempaa kuin pystyä keskittymään Aasia-strategiaan ja Helsinki-Vantaan globaalin hub-roolin kehittämiseen vailla murheita muun maan saavutettavuudesta ja elinkeinoelämän tarpeista?

RATKAISUA

Kuten edellä totesin, Suomen nykyisen taloudellisen tilanteen ja kansantalouden näkökulmasta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä enää lyhytnäköisiä, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä nykyisestäkin heikentäviä ratkaisuja. Valtionyhtiöt tulisi alistaa palvelemaan koko Suomen kilpailukykyä eikä päinvastoin.

Olemme liikenneministerin aloitteesta paraikaa Lapissa valmistelemassa koko Pohjois- ja Itä-Suomen aluetta koskevaa hanketta, jossa pyrimme katsomaan liikennejärjestelmää ja ennen kaikkea laajempaa neuvottelupohjaa operaattoreihin nähden, jotta pystyisimme murtamaan yllä todettuja saavutettavuuden pullonkauloja alueille ja lisäämään näin tietenkin matkustajia. Olen edelleen esittänyt, että lentoasemaverkko tulee jättää alueillamme rauhaan, kunnes näemme tästä työstä tuloksia ja kaikki muut vaihtoehtotarkastelut on tehty. Jatkamme nyt tämän valmistelua ja jäämme odottamaan vastausta; kevään kehysriihen asialistaa ehtii kyllä vielä muuttaa, mikäli tässä asiassa metsä halutaan aidosti puilta nähdä.

 

Näytetään tulokset 46 - 50 / 58
Merkintöjä per sivu
Sivu 12