Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

5.11.2013

VAUHDIKASTA SYKSYÄ

Syksy kääntyy vääjäämättä kohti talvea, jouluun on enää reilu kuusi viikkoa! Aika on kulunut niin joutuisasti työkiireillä, ettei edes kilttinä oloon ole ehtinyt keskittyä… Toivottavasti joulupukki kuitenkin ymmärtää ja tulee aattona piipahtamaan!

Viime viikkojen työ on hajaantunut moneen eri teemaan; viraston budjetti ja yt-neuvottelut, kaivosalan FEM-konferenssi, lentoliikenneasiat ja rakennerahastovarojen jakoneuvottelut tulevalle ohjelmakaudelle muutama mainitakseni. YT-neuvotteluja on käyty hyvässä hengessä ja näillä näkymin saamme ne päätökseen kuluvan viikon torstaina, tästä tiedotamme sitten erikseen. Joka toinen vuosi yhteiskumppaneidemme kanssa järjestetty vuorossaan jo yhdeksäs FEM-konferenssi pidettiin viime viikolla Levillä ja se keräsi ennätysosanottajajoukon, yli 1000 ihmistä 40 eri maasta ja 400 eri organisaatiosta! Konferenssi oli erittäin onnistunut ja haluan tätäkin kautta välittää vielä kerran kiitokset järjestelykomitealle upeasta työstä. Yllä todetuista teemoista ehkäpä akuutein liittyy kuitenkin lentoliikenneasioihin, joista nyt ajattelin kirjoittaa hieman lisää.

LENTOLIIKENNESTRATEGIA

Liikenne- ja viestinministeriö on valmistelemassa kansallista lentoliikennestrategiaa, jonka on määrä valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Osana tätä työtä on esitetty myös nykyisen lentoasemaverkoston supistamista perusteena lähinnä Finavian taloudellinen tilanne ja Helsinki-Vantaan lentoaseman kilpailuaseman varmistaminen. Supistukset kohdistuisivat lentoasemiin, jotka ovat Finavian ilmoituksen mukaan kannattamattomia.

Vajaa kuukausi sitten kaikki lentoasemapaikkakunnat kävivät liikenneministerin kuultavina ja viime viikolla säätytalolla järjestettiin työpaja, jossa eri alueet pistettiin pohtimaan erilaisia skenaarioita tulevaisuuden lentoasemaverkosta. Tuo tilaisuus oli hyvin hämmentävä ja siitä jäi ainakin minulle erittäin tarkoitushakuinen jälkimaku.

TYÖPAJA

Pohjoinen Suomi oli tilaisuudessa jaettu kahteen työryhmään, jossa toisessa oli tarkasteltavana Oulu, Kemi-Tornio ja Rovaniemi, toisessa taas muut Lapin kentät sekä Kuusamo ja Kajaani. Perusteluna jaolle kysyessäni esitettiin, että muut kuin nk. kaupunkikentät ovat luonteeltaan sesonkiluonteisia matkailukenttiä, joten niitä olisi perusteltua tarkastella erillään. Todellinen syy taisi kuitenkin paljastua, kun työryhmät pääsivät pohtimaan niille esitettyjä skenaarioita: Kaupunkityöryhmä sai tehtäväkseen muiden skenaarioiden ohessa pohtia tilannetta, jossa Kemi-Tornion kenttä ei olisi enää valtion ylläpidettävä ja muut pohjoisen kentät saivat eteensä mm. skenaarion, jossa ne muutettaisiin aukiololtaan sesonkiluonteisiksi.

Tilaisuus siis näytti suoraan sanottuna siltä, että järjestävä taho oli jo tehnyt valmiiksi linjauksia, joille sitten meidän alueiden edustajien piti keksiä perusteluja! Pohjoisen työryhmät eivät kuitenkaan tähän lähteneet, vaan totesimme hyvin yksikantaan, että Lappi ja koko pohjoinen Suomi tarvitsee kaikki nykyiset kentät – muut vaihtoehdot ovat yksinkertaisesti poissuljettuja. Pohjois-Suomessa lentoasemien merkitys on muuta maata suurempi ja myös elinkeinoelämän kasvupotentiaali ja näkymät erinomaiset; emme näe koko kansantalouden näkökulmasta mitään perusteluja lähteä heikentämään tai vaarantamaan näitä näkymiä.

PÄÄ EDELLÄ PUUHUN - KUMPI PÄÄ?

Tilaisuudessa saimme myöskin kuulla, että hallitus saa käsiteltäväkseen lentoasemaverkkoa koskevat linjaukset jo ensi kevään kehysriihessä. Tämä kiire hämmästyttää kovasti; koko strategian pitäisi valmistua vasta vuoden päästä! Olemme monessa yhteydessä viestineet, että lentoasemaverkon tarkastelun tulisi olla viimesijaisin keino pohtia nykyisen järjestelmän toimintaa ja taloudellisuutta, koska siellä tehtävät ratkaisut vaikuttavat osin peruuttamattomasti alueiden elinkeinoelämään, asemaan ja kilpailukykyyn sekä sitä kautta koko kansantalouteen. Ensin tulisi kammata valtionyhtiö Finavian nykyinen organisoituminen ja toimintamalli, käydä läpi liikenneketjut kokonaisuudessaan ja ennen kaikkea pyrkiä murtamaan lentoliikenneoperaattorien luomat pullonkaulat aidolle kansainväliselle saavutettavuudelle myös muiden kenttien kuin Helsinki-Vantaan osalta.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanteessa ollaan menossa kuitenkin aivan väärä pää edellä puuhun ja ainakin minulla herää kysymys miksi? Vaikka kuinka pohdin, en löydä muita intressejä käydä näin aggressiivisesti nykyisen lentoasemaverkoston kimppuun kuin kahden valtionyhtiön strategiset intressit; Finavian ja Finnairin. Mikä sen parempaa kuin pystyä keskittymään Aasia-strategiaan ja Helsinki-Vantaan globaalin hub-roolin kehittämiseen vailla murheita muun maan saavutettavuudesta ja elinkeinoelämän tarpeista?

RATKAISUA

Kuten edellä totesin, Suomen nykyisen taloudellisen tilanteen ja kansantalouden näkökulmasta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä enää lyhytnäköisiä, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä nykyisestäkin heikentäviä ratkaisuja. Valtionyhtiöt tulisi alistaa palvelemaan koko Suomen kilpailukykyä eikä päinvastoin.

Olemme liikenneministerin aloitteesta paraikaa Lapissa valmistelemassa koko Pohjois- ja Itä-Suomen aluetta koskevaa hanketta, jossa pyrimme katsomaan liikennejärjestelmää ja ennen kaikkea laajempaa neuvottelupohjaa operaattoreihin nähden, jotta pystyisimme murtamaan yllä todettuja saavutettavuuden pullonkauloja alueille ja lisäämään näin tietenkin matkustajia. Olen edelleen esittänyt, että lentoasemaverkko tulee jättää alueillamme rauhaan, kunnes näemme tästä työstä tuloksia ja kaikki muut vaihtoehtotarkastelut on tehty. Jatkamme nyt tämän valmistelua ja jäämme odottamaan vastausta; kevään kehysriihen asialistaa ehtii kyllä vielä muuttaa, mikäli tässä asiassa metsä halutaan aidosti puilta nähdä.

 

7.10.2013

MAHDOLLISUUKSIA JA UHKIA

Viime viikkojen työ on ollut hyvin kaksijakoista; toisaalta on pohdittu ja suunniteltu uutta, toisaalta on jouduttu tekemään torjuntatöitä lappilaisia uhkaavien suunnitelmien muuttamiseksi. Uuden tekemisestä esiin voisi nostaa uuden Lappi-sopimuksen valmistelun aloittamisen, liiton uuden toimintaroolin pohtimisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon Lapin mallin rakentamistyön aloittamisen. Torjuntatyölista on valitettavasti vähintäänkin yhtä pitkä; Kemijoki Oy:n alasajosuunnitelma, valmistelussa oleva uusi metsähallituslaki ja kansallinen lentoliikennestrategia mainitakseni.

Olimme liiton hallituksen kanssa viime viikolla Brysselissä, jossa keskustelimme epävirallisesti näistä kaikista yo. teemoista. Varsinaisella työlistalla olivat kuitenkin petoasiat ja niiden eteenpäin vieminen komission suuntaan. Hallitus myös piti matkalla virallisen kokouksen ja tämän osalta ehkäpä eniten julkisuutta on saanut liitossa ensi vuonna toteutettavat rakenteelliset muutokset. Niiden tavoitteena on edelleen lisätä vaikuttamisen työkaluja ja uudistaa toimintamalleja, jotta pystyisimme entistä paremmin ajamaan Lapin asioita tulevia haasteita silmällä pitäen.

UHKIEN YHDISTÄVÄ TEKIJÄ

Jokin aika sitten pohtiessani yllä mainittuja uhkalistalla olevia asioita, havahduin huomaamaan että kaikkia ko. kysymyksiä yhdistääkin ainakin yksi asia: konsernirakenne ja omistajaohjauksen mystinen käsite. Kemijoki OY:stä valtio omistaa enemmistön, Finavian kokonaan ja Metsähallitus taas valtion liikelaitos, jota puolestaan ollaan kiireellä yhtiöittämässä. Valtio on isäntä, mutta vain välillisesti - omistajana.

Meillä Lapissa tuo omistajaohjaus sanana tuli karvaasti tutuksi puolenkymmentä vuotta sitten, kun Stora Enso lakkautti Kemijärven sellutehtaan. Valtio ei toki ollut Stora Ensossa enemmistöomistaja, mutta välilliset omistukset huomioon ottaen erittäin merkittävä omistaja. Tuolloin lappilaiset penäsivät valtion väliintuloa ja aluepoliittista vastuuta asiassa. Kuten tiedämme, yhtiö teki päätöksensä eikä valtio omistajana asiaan puuttunut.

Nyt ajankohtaisessa Kemijoki Oy:n tilanteessa tilanne on taas täysin sama – enemmistöomistaja ei halua puuttua yhtiönsä suunnitelmiin ja tuloksena näyttää olevan niin energia- kuin aluepoliittisesti tärkeän toimijan pilkkominen ja alasajo. Kansallisessa lentoliikennestrategiassa on taas Finavian toimesta väläytelty ns. kannattamattomien lentoasemien yksityistämistä. Metsähallituksen toimintaa liikelaitoksenakin välissä maakunnassa parjataan; mikähän olisi tilanne, jos esimerkiksi metsätalous yhtiöitettäisiin toimimaan puhtaasti liiketoimintalähtökohdista?

OMISTA JA UNHOITA

Yhteiskuntamme on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Uusliberalismin kylvettämällä toimintalogiikalla julkinen sektori ja valtio etunenässä on pilkkonut, ulkoistanut ja edelleen myynyt entisiä ydintoimintojaan melkoisella tahdilla. Julkisen sektorin toimintojen tehostamisen ja terveen markkinatilanteen turvaamisen vuoksi toimintamalli on tietenkin perusteltua – konsernirakennetta on tietenkin muokattava kulloisenkiin toimintaympäristöön soveltuvaksi. Julkisen sektorin ongelma ei olekaan näissä uusissa rakenteissa vaan siinä, miten niitä voidaan käyttää hyväksi tavalla, joka sotii kansalaisyhteiskunnan ja demokratiaan perustuvan julkisen vallan käytön pyhiä periaatteita vastaan.

Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Eduskunta käyttää ylintä päätösvaltaa ja neljäksi vuodeksi kerrallaan valittu valtioneuvosto valmistelee ja toimeenpanee päätöksiä. Maan hallitus ja ministerit kantavat raskainta vastuuta toteuttamastaan politiikasta. Vastuu mitataan neljän vuoden välein vaaleissa, toki isoissa asioissa yksittäinen ministeri voi joutua kantamaan vastuunsa esimerkiksi eroamalla kesken vaalikauden. Valtion enemmistöomisteiset yhtiömuotoiset toimijat ovat usein merkittävässä yhteiskunnallisessa roolissa omilla tehtäväalueillaan. Valtioneuvostossa yhtiöiden omistajaohjaus on vastuutettu yhdelle ministereistä, tällä vaalikaudella ympäristöministeri Heidi Hautalalle. Hänen poliittiseen vastuuseen kuuluvat siis ratkaisut, joita tehdään valtio-omisteisissa yhtiöissä.

Nykyinen toimintamalli, jossa omistajaohjauksesta vastaava ministeri tai valtioneuvosto yleisellä tasolla ei halua puuttua omistamiensa yhtiöden toimintaan perustellen päätöstään osakeyhtiölailla ja liiketoiminnallisilla lähtökohdilla, voi olla juridisesti täysin oikein. Mutta oikeudenmukaisen kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan legitimiteetin kanssa mallilla ei ole mitään tekemistä. Nykyinen konsernirakenne mahdollistaa käytännössä poliittisen vastuun pakoilun – tai itse asiassa täysin harkitun politiikan teon vailla mitään vastuuta. Vai miten on selitettävissä erilaiset ratkaisut omistajaohjauksesta vastaavan ministerin toiminnassa taannoisessa puuttumisessa Finnairin toimintaan ja nyt puuttumattomuudessa Kemijoki Oy:n tilanteeseen?

KASVOTTAMISTA JA LÄPINÄKYVYYTTÄ

Asiat eivät tietenkään koskaan ole yhtä yksinkertaisia kuin edellä kuvasin – todellisuus on paljon monimutkaisempi. Läpinäkyvyyttä ja vastuun kasvottamista kuitenkin tarvitaan, erityisesti merkittävää alueellista ja yhteiskunnallista roolia kantavissa yhtiöissä kuten esimerkiksi Kemijoki Oy:ssä tai erityisesti metsähallituksessa, jos se edes osin tullaan yhtiöittämään.

Tapoja tähän on monia; esimerkiksi poliittisesti valitun hallintoneuvoston vallan kasvattaminen yhtiön strategissa päätöksissä tai toimintamalli, jossa lailla tehtävissä yhtiöittämispäätöksissä riittävän selkeästi määritellään yhtiön tehtävä, yhteiskunnallisella vastuu ja toimintamalli. Ensimmäinen esimerkki olisi todennäköisesti pelastanut Kemijoki Oy:n nyt työn alla olevalta silpomiselta, jälkimmäisellä toimintamallilla voimme estää tulevassa todennäköisessä yhtiöittämistilanteessa metsähallituksen siirtymisen vallattomien ja vastuuttomien kasvavaan joukkoon.

5.9.2013

 

RAKENNERATKAISUJA

Hallitus sorvasi viime viikolla mittavan rakenneuudistuspaketin, jolla on tarkoitus selättää julkisen talouden kestävyysvaje. Ratkaisuja todella tarvitaan ja on hyvä, että pohdinta on aloitettu. Paketti on kuitenkin vielä keskeisiltä osin täysin avoin ja tarkempia sisältöjä tai vaikutuksia on oikeastaan mahdotonta arvioida. Paria kuntahallintoon liittyvää asiaa paketissa on kuitenkin mielenkiintoista pohtia; pakkoliitoksia ja metropolihallintoa.

MERI-LAPIN PAKKOLIITOS

Rakennepaketissa linjattiin, että kuntarakenneuudistuksen vauhdittamiseksi otetaan käyttöön pakkoliitokset seudullisine kansanäänestyksineen suurimmilla kaupunkiseuduilla. Eilen saatujen tietojen jälkeen pakkoliitosalueiden määrä laajeni kuitenkin kaikille rakennelain 4.3 §:n mukaisille selvitysalueille eikä vain suurimmille kaupunkiseuduille. Lapissa tämä tarkoittaa sitä, että myös Kemi-Tornion alue on pakkoliitosmenettelyn alla.

On mielenkiintoista seurata, miten esitetyn pakkoliitosmallin toimeenpano onnistuu niin juridisesti kuin poliittisesti. Ja jos se pystytään toteuttamaan esitetyllä tavalla, mitä se tarkoittaisi Kemi-Tornion seudulla? Mallihan lähtee siitä, että mikäli kuntien valtuustot eivät tee liitospäätöstä, järjestetään seudullinen kansanäänestys ja mikäli sen tulos on liitosmyönteinen, valtioneuvosto voi tehdä liitospäätöksen vastoin valtuuston tahtoa. Kemi-Tornion alueella on jo liitosselvitykset kertaalleen tehty ja kuntien tahtotilat ovat jotakuinkin tiedossa – miten kävisi kansanäänestyksessä?

MAAKUNTAMALLI PÄÄKAUPUNKISEUDULLE

Toinen mielenkiintoinen asia rakennepaketissa oli metropolihallinnon luominen pääkaupunkiseudulle. Käytännössä siis pääkaupunkiseudulla ei pakkoliitoksia toteuteta, vaan luodaan erillinen hallinto, jonka tehtäviksi on kaavailtu elinkeinojen kehittämistä, maankäyttöä, liikennettä ja asumista. Asioista päättäisi vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Mallihan on suoraan eräänlainen pääkaupunkiseudun ”maakuntamalli” ja onkin mielenkiintoista, että pääkaupunkiseudulle tämä käy, mutta muualla maassa marssitaan pakkoliitossävelten tahdissa!

Metropolihallinnon periaatteellinen hyväksyminen pääkaupunkiseudun erityisolosuhteisiin vetoamalla avaa kuitenkin keskustelun mahdollisuudesta soveltaa maakuntahallintoa myös muualle maahan. On aivan selvää, että Lapin erityisolosuhteissa ei hallituksen esittämillä kuntaliitoksilla tai vahvojen peruskuntien varaan rakentuva sosiaali- ja terveydenhuoltoratkaisuilla palveluita pystytä turvaamaan.

Hallituksen metropolihallintoavauksesta onkin nyt napattava kiinni ja jatkettava keskustelua omasta Lapin mallista. Syksyllä käynnistyvä sosiaali- ja terveydenhuollon selvitys luo tälle hyvää pohjaa – samoin Lappi-strategian ja Lappi-sopimuksen valmistelu. Löytyisikö maakunnasta riittävän vahva tahtotila ottaa tulevan Lappi-sopimuksen yhdeksi kärkitavoitteeksi Lapin erityisolosuhteisiin räätälöidyn, vaaleilla valitun maakuntahallinnon luominen? Yksinkertainen malli, jolla lopettaisimme kuntaliitoskeskustelut, ratkaisisimme sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja jolla ennen kaikkea saisimme nykyistä selkeämmin meille lappilaisille kuuluvia asioita omiin käsiimme.

JA VIELÄ VESIVOIMASTA

Tiistaina saimme kuulla uutiset Kemijoki Oy:n suunnitelmista sopeuttaa toimintaansa ja aloittaa yt-neuvottelut. Uutinen on nyt kyllä malliesimerkki siitä, että meille lappilaisille tärkeistä asioista päättävät aivan muut tahot ja aivan muilla kuin meille lappilaisille tärkeillä intresseillä. Esitys Kemijoki Oy:n muuttamisesta pelkäksi asiantuntija- ja tilaajaorganisaatioksi taloudellisilla verukkeilla on Lapin kannalta täysin kestämätön.

Mielipiteitä vesivoimasta ja erityisesti sen lisärakentamisesta on Lapissakin monenlaisia. Tosiasia on kuitenkin, että vesivoiman ja Kemijoki Oy:n rooli ja merkitys Lapille on merkittävä. Lappilaiset kunnat saavat suoraan voimalaitoksista verotuloja ja tämän päälle tulee monesti unohdettu lappilaisten pienosakkaitten hyöty, joka edelleen tuloutuu kunnille. Nyt esitetyllä ratkaisulla voidaan olennaisesti heikentää yhtiön toimintamahdollisuuksia, osaamista alalla ja mahdollisesti myös lappilaisten pienosakkaiden asemaa. Lisäksi tietenkin vaarassa on suoraan lappilaisia työpaikkoja.

Taloudelliset perusteet esitetyille muutoksille eivät ole kestäviä, joten herää kysymys operaation todellisista motiiveista. Omistajaohjauksesta vastaavan ministerin kanta vesivoimarakentamiseen on meillä kaikilla tiedossa, mutta voisiko jotakin tahoa kiinnostaa myös esimerkiksi Kemijoki Oy:n säätövoiman ohjaukseen liittyvät tehtävät? Kun yllä olevia asioita pohtii ja katselee samalla yhtiön osakasluetteloa, todellisten intressien pohdinta muuttuu melko mielenkiintoiseksi.

Olemme Suomen arktisimpana alueena luonnonvaroiltamme yksi rikkaimmista maakunnista ja oikeilla toimintamalleilla Lapin kehityshankkeet voisivat olla suuressa roolissa koko kansantalouden nostamisessa taas kasvu-uralle. Toimintamallien tulee kuitenkin olla lappilaisista lähtökohdista rakennettuja. Kemijoki Oy:n sopeuttamissuunnitelmat saavat ainakin minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että meidän tulee nykyistä voimakkaammin vaatia ja pitää kiinni lappilaisten oikeudesta hyötyä omista luonnonvaroistamme – olivatpa ne sitten vettä, metsää tai mineraaleja.

 

14.8.2013

SYKSYÄ KOHTI

Kesälomat alkavat olla jo takana päin, illat ja yötkin ovat viilenneet jo syksyä enteilevästi. Oma lomani päättyi jo reilu viikko sitten ja työt ovat alkaneet hyvin vauhdikkaasti. Viime viikolla pidimme jo kuntajohtajakokouksen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyen, hallituksen strategiapäivän ja mahtuipa mukaan myös hallituksen varsinainen kokouskin. Kuluva viikko meneekin sitten tien päällä kuntakierroksella Itä-Lapissa.

VIELÄ KERRAN VAALISTA

Suurin mediahuomio on taitanut liittyä tuohon hallituksen kokoukseen, jossa meillä oli ainoana asiana kehittämisjohtajan valinta. Pitkään jatkunut prosessi saatiin nyt päätökseen, hallitushan valitsi tehtävään vaalissa nykyisen Lapin liiton ohjelmajohtaja Päivi Ekdahlin. Mediahuomion ja osin edelleen jatkuvan keskustelun taustalla on tehtävään liittyvä poliittinen nimitysperinne ja –historia.

Valinnasta ja valintaprosessista täytyy todeta, että hakijajoukko oli tasokas ja varsinainen valinta tehtiin huolellisen arvioinnin tuloksena. Oma näkemykseni ja hallituksen nimeämän haastattelutyöryhmän näkemys valinnasta oli yksimielinen. Koska asiaan liittyi paljon erilaisia intressejä, haastattelutyöryhmä halusi, että tuon oman esitykseni perusteluineen vasta kokoukseen.

En viranhaltijana ota kantaa jatkossakaan siihen, mitä keskusteluja poliittisesti käydään erilaisten tehtävien täyttämisessä. Esittelijänä teen oman arvioni ja esitykseni puhtaasti perustuen henkilön pätevyyteen suhteessa tehtävän vaatimuksiin, hallitus tekee sitten päätökset. Nyt tehty valinta kestää arvioinnin ja mahdolliset valituksetkin, mutta organisaation ja henkilöstön kannalta tietenkin toivon, että tilanne nyt rauhoittuu ja voisimme aidosti keskittyä tulevan ohjelmakauden valmisteluun ja aluekehittämistyöhön.

SOTE-OHJELMA

Viime viikon työlistalla oli myös aidosti maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeä asia, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Tilannehan on valtakunnallisen uudistuksen osalta täysin auki, pohjana ovat Orpon työryhmän linjaukset sairaanhoitopiirien lakkauttamisista ja vastuukuntamallille pohjautuvasta uudesta moniportaisesta rakenteesta. Uudistusta linjaavaa rakennelakia kaavaillaan ensi keväälle, kuntarakennelakihan on jo voimassa ja kuntien tulisi etsiä sekä ilmoittaa selvittelykumppaninsa valtiolle marraskuun lopussa.

Kauniisti sanottuna tilanne on Lapin näkökulmasta erittäin sekava, nyt esitetyt uudistuslinjaukset niin sote:n kuin kuntarakenteenkaan osalta eivät istu aluerakenteeltaan harvaan maakuntaamme. Jotain olisi kuitenkin tehtävä, ja mieluiten itse omista lähtökohdista. Ikä- ja väestörakenteen muutos ja kiristyvä kuntatalous haastavat meitä koko ajan tiukemmin uudistamaan palveluita. Jäämällä paikoillemme uhkana on edelleen, että rakenteelliset ratkaisut sanellaan meille muualta.

Tässä tilanteessa kuntajohtajakokouksessa viime viikon torstaina sovittiin, että maakunnassa käydään vielä kerran sosiaali- ja terveydenhuollon tarkasteluun, mutta tällä kertaa keskitymme hallintomallien sijaa puhtaasti palvelunäkökulmaan. Ajatus on tulevan syksyn ja talven aikana hahmottaa tahto- ja tavoitetila siitä, minkälaiset sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut, alueellinen palvelurakenne ja työnjako olisi niin toiminnankuin tilojenkin osalta tarkoituksenmukainen, mikäli unohdamme nykyiset hallinnolliset rajat palveluiden järjestämisessä maakunnan sisällä.

Työn tuloksena hahmotettu tahtotila palveluista on edelleen tarkoitus integroida nyt päivitettävänä olevaan maakuntasuunnitelmaan ja sen aluerakennetahtotilaan. Samalla Lapin mallia ja näkemystä on tarkoitus aktiivisesti edunvalvonnan kautta ajaa osaksi valtakunnallista uudistusta. Jatkoa varten tahtotila voisi luoda myös rationaalisen pohjan käydä keskustelua hallinnosta ja sen rakenteista.

Prosessi etenee nyt siten, että liiton hallitus käsittelee työsuunnitelman kokouksessaan 2. syyskuuta ja hanke lähtee tästä käyntiin. Työtä ei haluta viedä eteen konsulttivetoisesti, oma ajatukseni on hakea työhön lappilaiset ja Lapin olosuhteet hyvin tuntema selvityshenkilö. Tältä osin edessä on mielenkiintoinen syksy ja talvi – niin kauan kuin asiat ovat edelleen omissa käsissämme, vaikeitakaan keskusteluja ei pidä pelätä!

1.7.2013

UUSI HALLITUS

Uusi maakuntahallitus aloitti työskentelynsä ensimmäisessä kokouksessaan viime viikolla. Valtuuston tavoin hallitus uusiutui todella paljon. 15 jäsenestä peräti 11 on uusia ja myös puheenjohtajan nuija on uusissa käsissä. Henkilöiden lisäksi hallitus uusiutui myös poliittisesti Perussuomalaisten noustessa uutena puolueena hallitukseen Keskustan, Kokoomuksen, SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa. Tilanteen uutuutta kuvaa se, että hallintosäännössämme on hallituksen työvaliokunnan kokoonpanoksi määritelty neljä jäsentä – nyt kun mukana olevia puolueita onkin viisi, päätti hallitus esittää valtuustolle muutosta hallintosääntöön niin, että jatkossa työvaliokunnan jäsenmäärä on sama kuin hallituksessa edustettuina olevien puolueiden määrä.

Hallitus kävi läpi maanantaina pitkän kokouslistan ja työote oli heti mitä mainioin – keskusteleva ja tulevaisuuteen katsova. Hallitus kokoontuukin heti kesälomien jälkeen 8.8 strategiapäivään pohtimaan mm. liiton roolia ja linjaamaan jatkotyötä – viime viikolla työstimme johtoryhmän kera pohjia tätä varten. Edelleen hallitus päätti ryhmäytymisen ja ajankohtaisiin asioihin perehtymisen tiimoilta tehdä yhteisen tutustumismatkan Brysseliin tulevana syksynä. Uskon työn tältä osin lähtevän hyvin liikkeelle!

HENKILÖSTÖVALINTOJA

Hallitus käsitteli kokouksessaan maanantaina myös keskeistä henkilöstövalintaa, listalla oli kehittämisjohtajan viran täyttämisprosessissa haastatteluvalinnat. Hallitus päätti yksimielisesti valita haastatteluun viisi hakijaa, haastattelut suorittaa työvaliokunta ja ne pidetään huomenna 2. päivä heinäkuuta. Haastatteluiden jälkeen työvaliokunta päättää jatkoprosessista ja hallitus käsittelee tämän pohjalta asiaa elokuussa.

Viran täyttöprosessi on jo saanut ja saa varmasti edelleen paljon huomiota johtuen aiemmasta täyttöhistoriastaan. Viimeksi tämän aamun Lapin radiossa Perussuomalaisten Lapin piiri oli huolissaan vaalin politisoitumisesta, koska haastateltavien joukossa on mukana yksi vasemmistoliittolaisen taustan omaava hakija.

Haluan tässä yhteydessä nyt rauhoitella tilannetta; haastatteluvaihe on nimenomaan sitä varten, että hakijoiden soveltuvuutta ja kykyjä tehtävään voidaan arvioida. Tässä vaiheessa prosessia on luontevaa, että kaikkia työnantajan näkökulmasta kiinnostavia hakijoita päästään arvioimaan ja vertaamaan, hallitus oli näistä hakijoista yksimielinen. Itse pidän täysin päivänselvänä sitä, että kun riittävä arviointi on saatu suoritettua, esittelijänä esitän tehtävään hakijoista pätevintä ja soveltuvinta. Puoluekanta ei saa olla tässä yhteydessä este, mutta ei myöskään peruste.

ALUEELLISESTA RAHOITUKSESTA

Tulevan ohjelmakauden valmistelu on myös edennyt niin sisällön kuin resurssien osalta. Maakuntien liitot yhdessä ELY-keskusten kanssa pääsivät toukokuussa sopimukseen tulevan ohjelmakauden rahanjaon perusteista suuralueiden välillä ja hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on hyväksynyt jaon. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman rahoitus tulevalla ohjelmakaudella on noin 1,2 miljardia ja tulevalla kaudella Itä- ja Pohjois-Suomi saa alueellisesta rahoituksesta noin 71 prosenttia ja Etelä- ja Länsi-Suomi noin 29 prosenttia. Euroina Itä- ja Pohjois-Suomen osuus on noin 722 miljoonaa euroa. Tulos on noin viisi prosenttia pienempi kuin laskennallinen ansaintamme, joten sitä voidaan pitää kohtuullisena.

Suuralueiden sisäinen jako on seuraava vaihe prosessissa ja silloin ratkeaa myös se, mikä on Lapin osuus tulevasta kehyksestä. Neuvotteluja käydään kesän aikana.  Meidän lähtökohtamme on, että uuden ohjelmakauden rahoituksen jaossa tulee noudattaa samoja jakoperiaatteita, kuin kuluvalla ohjelmakaudella on tehty. Nyt rahoitus on sovittu pohjoisten maakuntien kesken siten, että nk. harvaan asutun alueen erityisrahoitus on kohdennettu niiden alueiden asukasluvun perusteella, jotka ovat aidosti harvaan asuttua nk. tavoite 6 –aluetta. Muu rahoitus on puolestaan jaettu puhtaasti maakuntien asukasluvun perusteella.

On selvää, että alueellisesti löytyy myös intressejä suorittaa jako muilla perusteilla. Nämä intressit eivät kuitenkaan perustu rahoituksen oikeudenmukaiseen kohdentumiseen vaan aivan muihin tekijöihin ja siksi ne on pystyttävä torjumaan. Erityisen harvaan asutun alueen tuen on kohdennuttava sinne, missä on aitoa harvaa asutusta – ei suuriin kaupunkeihin. Lapin haasteet alueellisten kehityserojen tasaamisessa ja erityisen harvaan asuttuna maakuntana edellyttävät nykyisenkaltaista oikeudenmukaista tasoa rakennerahastoista.

KESÄLOMAA ODOTELLESSA

Oma kolmen viikon kesälomani alkaa parin viikon kuluttua. Kuluva viikko on kohtuullisen hiljainen konttoriviikko, ensi viikolla olen vielä vierailulla Murmanskin alueella. Vaikka kesä tuntui jo tulleen ja menneen toukokuussa, uskon että hyvä kelejä vielä riittää. Oikein lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille!

 

Näytetään tulokset 46 - 50 / 54
Merkintöjä per sivu
Sivu 11