Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
Mika Riipi
 
Lapland Above Ordinary

Maakuntajohtajan blogi

Blogit »
6.5.2013

ALUEELLINEN EU-TALO

Viikot kuluvat todella nopeasti. Työallakka on täyttynyt pitkälti uuden ohjelmakauden valmisteluun liittyvillä asioilla, organisaation uudistamistyöllä sekä erilaisilla yhteistyökumppaneiden tapaamisilla. Virasto ja sen henkilöstökin alkavat pikku hiljaa tulla tutuiksi ja ennen kaikkea kalenterin hallinta ja priorisointi alkaa siirtyä nyt jo omiin käsiin – aloittaessa muut olivat ehtineet kalenterini jo pariksi kuukaudeksi täyttää!

Olen kuluneen parin kuukauden aikana juoksevien asioiden ohessa pyrkinyt käymään läpi liiton nykyistä organisointia, toimintaa ja erityisesti toimintatapoja. Minua on jo aiemmin vaivannut kuva, jossa liiton toiminta näyttäytyy ulospäin lähinnä EU:n rakennerahasto-ohjelmien hallinnoijana ja täytäntöönpanijana -  eräänlaisena alueellisena EU-talona. Tämä kuva on välittynyt myös monissa keskusteluissa, joita olen eri tahojen kanssa käynyt.

Kuva alueellisesta EU-talosta ei ole väärä ja keskeinen syy tähän on kansallisella tasolla – elämme ohjelmaperusteisen aluepolitiikan aikaa. Maakuntien liitoilla on tällä hetkellä kaksi lakisääteistä tehtävää; alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Alueiden kehittämistehtävän toteuttaminen tapahtuu käytännössä EU:n rakennerahasto-ohjelmilla ja niihin sidotuilla resursseilla. Myös maakunnallinen suunnittelujärjestelmä on kytketty osaksi tätä ohjelmapolitiikkaa.

PAINOPISTEEN MUUTTAMINEN

Rakennerahasto-ohjelmiin perustuvaa työtä ja roolia ei tule missään nimessä väheksyä, käytännössä kaikki eurot alueiden kehittämiseen tulevat tänä päivänä tätä kautta. Silti minua vaivaa nykyisessä tilanteessa jonkinlainen nurinkurisuus; hyvästä rengistä on tullut isäntä, välineestä on tullut toiminnan tarkoitus. Itsellinen maakunnan ääni, alueensa edunvalvonnan koordinoija ja moottori on piiloutunut harmaanbyrokraattisen rahoittajaviranomaisen kaavun alle.

Monissa keskusteluissa tämä tilanne on kiteytynyt kysymykseen mitä varten maakunnan liitto on olemassa, mitä se oikein tekee? Tarvitaanko valtakunnallisten rakennerahasto-ohjelmien alueelliseen jakoon sinällään kansanvaltaisella pohjalla toimivaa organisaatiota? Yhteistyökumppaneille ja muille viranomaisille rooli ja tehtävät ovat toki tuttuja ja selkeitä, mutta tavallisen lappilaisen silmin katsottuna liiton tunnettuus ja sitä kautta myös legitimitaatio on hyvin hämärä.

Tähän tilanteeseen ja liiton toiminnan rooliin tarvitaan mielestäni selkeä muutos – harmaa kaapu tulee siirtää sivuun. Liiton luonnetta kansanvaltaisena maakuntatason toimijana tulee nostaa esiin – emme ole valtionhallinnon toimeenpaneva jatke vaan edustamme maakunnan ääntä. Kansallinen edunvalvonta ja suhdetoiminta on nostettava toiminnan keskiöön. Maakunnan toimijoiden, kuntien ja elinkeinoelämän ääntä tulee saada vahvemmin esille. Liitto ei saa mennä valtionhallinnosta ohjatun aluekehitysviranomaisen roolin taakse vaan sen on oma-aloitteisella ja aktiivisella työllään legitimoitava asemansa. EU-ohjelmatyö tulee puolestaan roolittaa palvelemaan tätä perustehtävää.

MUUTOSTOIMENPITEITÄ

Edellä kuvattu painopisteen muuttaminen on pitkäjänteistä työtä ja sitä tulee toteuttaa vähittäin itse asiassa suhteellisen pienillä toimenpiteillä. Ensiksi on pohdittava liiton nykyistä organisointia. Viime hallituksessa teimme jo pieniä organisatorisia muutoksia, joilla käytännössä vahvistimme suhdetoiminnan ja kansainvälisen toiminnan resursseja. Nyt työtä jatketaan siten, että nykyisen aluekehittämisen sekä kunta- ja sidosryhmäsuhteiden vastuualueiden välistä työnjakoa tarkastellaan uudelleen. Tavoitteena tässä tulee olla aluekehittämisen ja edunvalvonnan substanssiosaamisen kokoaminen ja korostaminen sekä mahdollinen eriyttäminen rahoitusvälineestä eli rakennerahastotyöstä.

Toiseksi maakunnan suunnittelutyössä on otettava entistä kokoavampi ote. Erityisesti nelivuotiskausittain laadittava maakuntaohjelma on nähtävä laajemmin maakuntasuunnitelmaa ja siten maakunnan tahtotilaa korostavana kokonaisstrategiana, ei rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjoja paikallistasolle niputtavana ja pelkästään hanketyötä ohjaavana paperina.

Kolmanneksi suhdetoimintaa on selkeästi lisättävä ja laajennettava. Hyvät kansainväliset verkostot on säilytettävä. Maakuntatasolla on luotava säännölliset yhteistoimintamallit niin poliittisten piirijärjestöjen, ay-toimijoiden kuin elinkeinoelämän edustajienkin kanssa. Kansallisella tasolla on suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tehtävä aktiivista suhdetoimintaa Helsinkiin päin. Me lappilaiset olemme tämän aina osanneet ja kuten tiedämme, puitteet suhdetoiminnalle ovat Suomen parhaat.

Neljänneksi kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä edunvalvonnassa ja yhteisten asioiden esiin nostamisessa on tiivistettävä. Uusista toimintamalleista keskustelimmekin jo kuntajohtajien kanssa. Aloitan kesäkuussa kuntakierroksen tarkoituksenani vierailla kaikissa Lapin kunnissa ja tutustua paikallisiin asioihin. Kuntajohtajatapaamisia teemoitetaan ja myös jalkautetaan maakuntaan. Kuntataloustyöryhmä jatkaa edelleen, tämän lisäksi liiton edunvalvonnan tueksi suunnitellaan seutuorganisaatioiden edustajista koottua säännöllisesti kokoontuvaa sparraustiimiä.

Viidenneksi ja viimeisimmäksi liiton on uskallettava olla esillä, tehdä rohkeitakin aloitteita ja pitää keskustelua maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista yllä. Otin tulohaastattelussani esille lappilaisen maakuntamallin mahdollisuuden – tässä palvelurakenteiden murrosajassa tätä sinällään jo vanhaa ajatusta ei saisi nyt hukata vaan pitää aktiivisesti esillä. Ilman tavoitteita, aloitteita ja esilletuloja emme koskaan saavuta mitään.