Lapland - Above ordinary
Sisältöön Sivun ylälaitaan Sivukartta Palaute Tulosta
 
 

Lapin maakuntavaakuna

  " Lapin maakunnan vaakunassa on punaisessa kentässä edestäpäin kuvattuna villimies, jolla on vihreä tammenlehväseppele vyötäistensä ja otsansa ympärillä.
Oikeassa kädessään hänellä on kultainen nuija, joka lepää olkapäätä vasten. Maakuntavaakunan päällä on kreivikunnan kruunu, jossa on yksitoista helmeä."
Lapin maakuntavaakunan historia

Villimies jäi Lapin ja Norrbottenin maakunta- ja lääninvaakunoihin muistoksi Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n pohjoisen politiikasta ja Jäämeren rannikon valloitusyrityksistä. Pohjoisen politiikkansa vahvistamiseksi kuningas Kaarle IX perusti Lapin kreivikunnan, joka oli yhdeksäs Suomen herttua- ja kreivikuntien joukossa. Herttua- ja kreivikunnilla oli jo tuolloin vakiintuneen tavan mukaan omat vaakunatunnuksensa.

Lapin kreivikunnan vaakunan suunnittelun kuningas antoi saksalaisen hoviarkkitehtinsa tehtäväksi. Tuohon aikaan Saksassa oli "wilder mann" eli villimies suurta muotia. Villimies -boomi näkyi kaupunkien vaakunoissa, kapakkojen nimissä ja jopa taiteissakin.

Saksalaisen arkkitehdin ehdotus Lapin vaakunan tunnuskuvaksi oli villimies. Kilpaileva ehdotus, joka hävisi villimies -ehdotukselle oli sinisellä tai valkoisella pohjalla kaksi taistelevaa keltaista sutta.

Kun Kaarle IX oli ottanut käyttöönsä kuninkaan arvon vuonna 1604, hän liitti valtakuntansa vaakunoihin Lapin kreivikunnan vaakunan. Se on kuvattuna vuoden 1606 loistorahassa, jossa se esiintyy kuninkaan sinetin ympärillä olevassa vaakunaketjussa.

Lähde: Kustaa Vilkuna

Vaakunan koko tarina

Ruotsi-Suomen poliittinen asema Pohjolassa vahvistui merkittävästi, kun Juhana III:n kuoltua uudeksi kuninkaaksi kruunattiin Sigismund, joka oli ollut jo vuodesta 1587 Puolan valittuna kuninkaana. Ruotsalaisten rauhanneuvottelut venäläisten kanssa saivat samalla uuden käänteen. Ruotsi sai taakseen silloisen suurvallan Puolan tuen. Venäjä luopui Täyssinässä 1595 tehdyssä rauhassa vaatimuksistaan Peräpohjolan nautinta-alueisiin ja Savon uudisasutusalueisiin. Itäraja vedettiin kulkemaan Kuusamon Iivaaran ja Inarinjärven kautta Varangin vuonon itäpuolelle Jäämereen.

Kustaa Vaasan pojista nuorin, Kaarle - herttua, oli erityisen kiinnostunut jo nuorena Lapista. Kun hänestä myöhemmin ( v. 1604) tuli Ruotsin kuningas Kaarle IX , ja kun Ruotsin itäraja päättyi virallisestikin rauhansopimusten mukaan pohjoisessa Jäämereen, oli selvää, että kuninkaan mielenkiinto kohdistui näille alueille, joissa rajat olivat epämääräiset ja vielä osittain selvittämättä. Lisäksi pohjoisen kauppayhteyksistä käytiin kilpailua. Arkangeli oli perustettu englantilaisten Venäjän kaupan tukikohdaksi. Tanska-Norja taas piti koko Kuolan niemimaan rannikkoa tanskalaisille ja norjalaisille kuuluvana nautinta-alueena.

Jo herttuana Kaarle oli lähettänyt tutkimusretkikuntia pohjoiseen tehtävänään selvittää kaupunkien perustamismahdollisuuksia. Näiden tutkimusmatkojen tuloksena päätettiin perustaa mm Tornion kaupunki, mikä tapahtui tosin paljon kunninkaan kuoleman jälkeen v. 1621. Kuninkaana ollessaan Kaarlen tavoitteet Lapissa ja erityisesti Jäämeren rannalla laajenivat ja konkretisoituivat. Pohjoisen politiikkansa vahvistamiseksi hän perusti Lapin kreivikunnan, joka oli yhdeksäs Suomen herttua- ja kreivikuntien joukossa. Herttua ja kreivikunnilla oli jo tuolloin vakiintuneen tavan mukaan omat vaakunatunnuksensa. Lapin kreivikunnan vaakunan suunnittelun Kaarle antoi saksalaisen hoviarkkitehtinsa tehtäväksi. Tuohon aikaan Saksassa oli "wilder mann" suurta huutoa erittäin trendikäs hahmo. Villimies -boomi näkyi kaupunkien vaakunoissa, kapakkojen nimissä ja jopa taiteissakin. Saksalaisen arkkitehdin ehdotus Lapin vaakunan tunnuskuvaksi oli "villimies". Kilpaileva ehdotus, joka hävisi villimies-ehdotukselle oli "sinisellä tai valkoisella pohjalla kaksi taistelevaa keltaista sutta". Valitsiko Kaarle näistä toisen on epävarmaa, mutta tällainen Lapin vaakunaluonnos on ollut joka tapauksessa olemassa. Kun Kaarle oli ottanut käyttöönsä kuninkaan arvon vuonna 1604 , hän liitti valtakuntansa vaakunoihin Lapin kreivikunnan vaakunan. Se on kuvattu kuninkaan v. 1606 lyöttämään loistorahaan, jossa se esiintyy kuninkaan sinetin ympärillä olevassa vaakunaketjussa. Vuonna 1607 Kaarle liitti arvonimiinsä myös lisäyksen " kainuulaisten ja lappalaisten kuningas". Kainuulaisilla tarkoitettiin tuolloin Perämeren ympäristön sekä Kainuu- Tornionjoki alueiden asukkaita.

Kaarle IX tavoitteena oli ulottaa Ruotsin kaupalliset edut ja nautinta-alueet Jäämeren rannikolla Alta-vuonosta Tenojoen alueelle. Uudisasukkaita siirrettiin pakkokeinoin tuolle alueelle, jonne rakennettiin kuninkaan kartanot, kirkot, pappilat ja puiset linnoitukset. Kaarlen aktiivisuus kiistanalaisella alueella sai Tanskan kuninkaan Kristian IV:n ryhtymään vastatoimiin. Hänen onnistuikin tuhota ruotsalaisten puiset linnoitukset Altassa ja Tenovuonossa. Kaarle päätti kuitenkin käynnistää uudelleen näiden alueiden valloitussuunnitelmat. Ne jäivät toteutumatta kuninkaan v. 1611 kuoleman johdosta. Sen jälkeen eivät Ruotsin kuninkaat enää esittäneet vaatimuksiaan Jäämeren rannoille. Villimies jäi kuitenkin Lapin ja Norrbottenin maakunta- ja lääninvaakunoihin muistoksi Kaarle IX:n pohjoisen politiikasta ja Jäämeren rannikon valloitusyrityksistä.

Jaakko Ylitalo

Kirjallisuutta:

Pirinen Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit, Porvoo 1949

Renvall Pentti, Baltian kysymyksen kriisi ( Suomen historian käsikirja I, toim. Arvi Korhonen), Porvoo 1949

Kiuasmaa Kyösti, Kaarle ja Jäämeren kysymys ( Suomen historia 2., Weilin+Göös) , Porvoo

 

Lue lisää