Lapin Kaikuja -ketjutarina

Lapin kaikuja -tarina on siirtynyt yleisön jatkettavaksi. Klikkaa tästä ja osallistu kirjoittamiseen!
 

 

Lapin Kaikuja

Herkko Jäkälä tarkkaili pihapiiriään, pakkasen kynsissä jähmettyvän luonnon öisiä ääniä kuulostellen. Yksi niistä erottui muista.
/ Lappi.fi
Jostain metsän suunnasta kuului matala puhina ja kahina. Aivan kuin isokokoinen kulkija kävelisi umpihangessa pimeässä metsässä
/Joulupukki
Herkko piti itseään rohkeana, sitä hän eittämättä oli. Silti pieni pelon värinä hiipi pitkin Herkon vankkaa selkärankaa
/ Antti Kokkonen
Hän yskähti äänekkäästi, heristi korviansa ja jäi kuuntelemaan. Kai´ut risteilivät huoneitten seinistä edestakaisin metsään
/ Oiva Arvola
kunnes vaimenivat kokonaan. Hetken oli hiljaista. Sitten puiden välistä alkoi kuulua armotonta rykimistä. Herkkoa nauratti
/ Janne Halmkrona
koska hahmo oli hänelle ennestään tuttu. Hän päätti vähän pilailla tulijan kustannuksella. Sillä se tuntui silloin hyvältä idealta...
/ Sime
Lähenevän otuksen olemus heitti tumman, jykevän varjon hangelle. Herkko askelsi kuusen juurelle, kunnes yhtäkkiä kompastui...
/Paavo Väyrynen
Tätä se on, vanheneminen. Että tasaisella saa itsensä nurin! Ja hahmo jatkoi: Mihin katosi nuoruutemme notkeus ja voima?
/ Kai Hyttinen
Ei sitä näköjään meinaa omaa vaimoakaan enää tunnistaa Herkko nauroi. Kaamoksen ja varjojen piirtämänä näytit hetken naapurin
/ Antti Tuisku
autiota taloa riivaavalta haamulta. Pitäisiköhän sinun kirjoittaa joulupukille oikein kaunis kirje ja pyytää häneltä uusi
/ Pirjo Leppänen
lämmin ja värikylläinen takki. Se toisi piristystä tähän kaamoksen aikaan. Mutta mitäpä sinä perässäsi raahaat? Onko se...
/ Esko Lotvonen
Herkko pysähtyi kesken lauseen. Pakkanen tuntui äkkiä paljon kylmemmältä ja kylmä hiipi luihin saakka, sillä maassa makasi...
/ Kari Väänänen
Voi herranen aika, voi pyhät piirakat, Herkko tuumasi ja hätäili: Jos tuo on totta, niin vaihtoon joutaa vaikka...
/ Ulla Karvo
Ei, ei, aikalisä, vedä henkeä, mies! Kauan on eletty ja paljon nähty ja tästäkin selvitään. Nyt haetaan saunan takaa se
/ Päivi Tahkokallio
luotettu teräväpäinen lapio ja kaivetaan isoisä-vainaan pankkiryöstösaalis esiin! Ammutaan kuule kopterilla Tallinnaan ja pannaan
/ Ezkimo
kiireesti se Helmeri-enon kehuma yksityisetsivä töihin. Yksin en kyllä päästä sinua metsiin samoilemaan. Tässä tarvitaan kokenut
/ Lappi.fi
kairojen kulkija, joka ei vaaroja pelkää. Tuo pulkka on saatava perille! Aikaa ei saa tuhlata, sillä jos aurinko ehtii nousta
/Kauko Simonen
....on matkailuyrityksemme tukalassa tilanteessa. Miten selität japanilaisille asiakkaille sen, että tuossa pulkassa ovat
/ Maria Kaisa Aula
kettujen hännät, joista revontulet syttyvät. Ilman revontulia ei tule japanilaisia poikalapsia ja maailma muuttuu...
/ Mauri Gardin
synkäksi. Ajatus katkesi. Tähti lensi, pakkanen ravautti keloa. Veret seisahtuivat, kun tuntui, että joku katseli heitä.
/ Mauno A. Virtanen
Herkko kaappasi vaimonsa tiukasti kainaloonsa, antaen pulkan mennä menojaan. Pöllön silmät tarkkailivat ja vaivihkaa
/ Johanna Ojala-Niemelä
pakkasusva laskeutui satumetsän ylle. Herkko ja Justiina keräsivät rohkeutta ja jatkoivat matkaa tarpoen lumessa kohti
/ Janne Seurujärvi
vanhaa aittaa mäen alla. Lapinpöllö seurasi pulkkaa. Se liukui yhä hangella kuin itsestään, vauhdin hidastumatta ja luonnonlaeille...
/Lordi
ei voi mitään. Huimaan vauhtiin päästyään pulkka rysähti kynttiläkuuseen. Hiljaisuuden jälkeen oksien alta alkoi kuulua
/ Markus Mustajärvi
sadattelua. Esiin kömpi pieni eukko. "Kauhistus! Kuka on vienyt revontulien hännät Usvatunturin taikapuusta? Nyt vikkelään kohti"
/Lappi.fi
tulikettujen luolaa. Jos aamuauringon säde kohtaa kettujen hännät, lakkaa satumetsän taika revontulien sammuessa ikiajoiksi.
/Hannes Manninen
Herkko kaivoi taskustaan GPS:n. Reitti on jokseenkin selvä, kunhan vain Lynx lähtisi käymään. Eukko rekeen, päättäväinen nykäisy
/ Ossi Repo